DNF ja DNS

Viimeinen kuukausi on ollut vähän turhankin tapahtuma ”rikas” - otsikosta päätellen…

DNF

Viikko juhannuksen jälkeen Ii:ssä kisattiin Kärkkäinen  Challenge seikkailu-urheilukilpailu. Osallistuimme Passion Adventure tiimin kanssa kahdella joukkueella 12h. kilpailuun. Sillä eihän näin lähellä kotinurkkia olevaa mielenkiintoista seikkailu skapaa malta jättää välistä! Lähdimme hyvällä asenteella ja päättäväisinä mukaan. Kisamateriaali haettiin jo perjantaina ja siinähän se ilta sitten vierähti, kun mittasimme laskimme ja piirsimme reittejämme karttoihin, sillä vaihtoehtoja tuntui riittävän tällä kertaa rogaining periaatteella käytävään kilpailuun. Olikin jo puoli yö ennen kuin pääsin pötkölleen ja aamulla viideltä ylös, sillä startti oli klo. 8:00.

Kisa lähti liikkeelle prologi –tehtävällä, josta emme saaneet puhdasta suoritusta ja sakkorinki juosten kutsui. Siittä jatkoimme rullaluisteluosuudelle, jossa heti alkuun otettiin luulot pois kun rasti oli jemmattu ison ojanrummun toiselle puolelle nelostien alla. Siellä sitä sitten sukkasillaan kahlattiin reisiä myöten ruskeassa vedessä. Luistimet takasin jalkaan ja sauvoilla vauhtia, vauhtimme oli hyvää sillä kaikilla tiimin jäsenillä on hiihtotausta. 

Ohitimme joukkueen ja vedin letkaa, kunnes tapahtui se mitä ei koskaan toivo tapahtuvan! Peesissäni tulleen joukkuekaverin luistin tökkäsi johonkin täydestä vauhdista ja hän lensi yhden luistimen liu’usta suoraan asfaltille. Heti oli kipu valtava ja jäimme katsomaan miten edetään. Yksi rasti haettiin 200m. päästä, paikattiin  ruhjeita ja tehtiin pikakartoitus. Jatkoimme hiljakseen seuraavalle rastille joka tässä tapauksessa oli onneksi Palolaitoksella. Kävin tekemässä Quest -tehtävän ja muu tiimi mietti miten jatketaan. Jatkettiin, mutta sitten jo 200m. Paloasemalta lähdön jälkeen oli selvää, että loukkaantuneena ei ole mitään järkeä jatkaa vaan on päästävä tutkimuksiin ja hoitoon pian. Kirpaisi kaikkia, mutta terveys ennen kaikkea ja joukkueemme hajosi eli jatkoin kilpailua kahdestaan toisen tiimin jäsenen kanssa.  Kisasimme siis tästä eteenpäin kilpailun ulkopuolella, sillä vajaalla tiimillä ei ole enää kilpailun sääntöjen mukaan mukana kisassa. Vedimme hyvällä tatsilla, kunnes seuraavalla mtb+melonta osuudella emme saaneet Quest -tehtävää tehtyä täysin ohjeiden mukaan, koska siihen olisi tarvittu kolme. Se latisti motivaatiotamme aika tavalla, mutta päätimme ”lenkkeillä” eteenpäin ;) Seuraavaan juoksu/suunnistus osuuteen meillä olikin ruhtinaalisesti edellisiltä osuuksilta käytettävää aikaa ”varastossa”. Joten päätimme juosta kaikki suunnistusosuuden rastit. Saimmekin kerättyä pisteitä niin paljon, että välimaaliin saapuessamme olimme naisten sarjassa kolmansina. Välimaalissa kamppeiden vaihto ja energiaa tankkiin, sillä edessä olisi vielä useita tunteja kestävä mtb-osuus, johon startattiin takaa-ajona rogaining osuuden perusteella. Alku meni hyvin, mutta sitten parin pummin jälkeen katsoimme kellojamme ja tuumasimme, että eiköhän tämä lenkkiaika riitä ;) Iloksemme tiimimme toinen joukkue otti naisten sarjan voiton! Onnea heille ja kiitos järjestäjille sekä kanssakilpailijoille J

Kisasivut ja tulokset löytyvät täältä!

Kokonaisuutena reilu 10h. tarpominen meni ongelmitta, energiat riittivät, sippiä ei tullut missään vaiheessa ja mitään ongelmia ei ollut. Juoksu tuntui todella helpolta ja energiaa sekä voimia jäi varastoon hyvin eli paukkuja olisi ollut paljonkin kovempaan menoon. Tämä antoi luottamusta, että kuntotaso on hyvällä tolalla ja projekti kohti Kalmaria aikataulussa!

Palautuminen tästä sujui myös ongelmitta ja pari viikkoa kisan jälkeen kävimme mieheni kanssa polkemassa reilun 100km. Sekä päälle juoksua. Sekin meni hyvin sekä muut treenit sekä palautuminen.

DNS

Joroisten SM-puolimatkalle oli suuret odotukset. Valmistelut sujuivat hyvin, kunnes sairastuin 1,5 viikkoa ennen kisaa kurkkutulehdukseen. Lääkäri määräsi samat lääkkeet mitä huhtikuun alussa (sama sairaus silloin) ja lääkkeet alkoivat vaikuttaa hyvin. Pääsin taas treenien pariin viikko ennen kisaa. Pari hyvää valmistavaa treeniä, kunnes keskiviikkoaamuna heräsin mahakipuun. Aamupalaa en saanut alas ja sitten se alkoi, ANKARA VATSATAUTI! 

Totaalinen tyhjennys 2vrk. Mikään ei pysynyt sisällä. Olo oli sen mukainen, hyvä että pystyssä pysyi! Torstaina olikin selvää, että en tule starttaamaan lauantaina. Ei mitään saumaa, eikä mitään järkeä! Perjantaina aamupala pysyi sisällä ja päätin lähteä Joroisille huoltohommiin sekä kannustamaan valmennettavia. Kaikki menikin suhteellisen hyvin aina lauantain iltapäivään saakka kunnes se alkoi taas. Oksensin kisastadionilla muovipussiin ja huollettavana ollut pikkumieheni (3,5v.) säikähti aika tavalla, kun äiti oli taas pipi.

Mieltä lämmitti kyllä kaikesta huolimatta mieheni hieno veto ja valmennettavien suoritukset sekä seurakavereiden onnistumiset. Osa oli ensikertalaisia ja osa taisteli maaliin haasteista huolimatta sekä osa teki ennätyksiään! ONNEA heille kaikille J

Pikkumies viritti äipän kisatarrat pyörään ja tuumas; "Nyt minäkin olen triathonisti :D"

Oli tarkoitus jatkaa lomaa Joroisilta Kokkolaan, mutta sairastamisen jatkuessa käänsimme Toyotan keulan kohti Kempelettä. Illalla suuntasin heti lääkäriin ja tuomio oli Clostridium difficilen aiheuttama ohut- ja paksusuolen tulehdus Clost. diff. Suolitulehdus. Antibiootti kuuri heti päälle ja siitähän se olo kirkastui vajaassa vuorokaudessa ihan kuin uudelleen syntyneeksi! Lääkärin ohjeiden mukaan, saisi aloittaa harjoittelun heti kun voimat sallii ja edetä sen mukaan. Niinpä pääsin jo maanantaina kävely-hölkkä+ Köykkyrin kipuamis treenin pariin ja tiistaina Tyrnävän peltosuorille Slice.ä ulkouluttamaan sekä tänään Valkiaisjärvelle vettä kauhomaan J

Köykkyriä kesyttämässä...

Tästä matka jatkuu Virpiniemen Triathlonkisojen perusmatkaan, joka toimii nyt Joroisten tilalta valmistavana treeninä kohti Kalmaria. Vajaa neljä viikkoa ja H-hetki koittaa, jännitys alkaa nousta!

Pitäkäähän itsestänne huolta ja toivotaan turvallisia treenejä sekä pöpöjen pysymistä loitolla!

- Anu