Sattumusten sumaa pukkaa puskista ja pensaista…Asiaan!
Joroisten SM-startin jäätyä välistä pöntöllä vierailujen
vuoksi, ajatukset oli käännetty kovasti kohti kauden kohokohtaa Kalmar
IM-täysmatkaa. Treenit meni taudista toipumisen jälkeen hyvin. Ohjelmassa
oli valmistavina treeneinä mm. Tiukka
90km. Pyörä+perään 30min. juoksu IM-vauhdilla ja 18km.juoksu tehoilla sekä
sokerina pohjalla Virpiniemen Triathlon kilpailu 2.8.
Muut menivät kuin unelma
ja fiilis oli kuin unessa, mutta sitten Virpiniemessä piti jo vääntää vitsiä ;)
Uinti siellä meni hyvin, rennosti puolikkaan vauhdilla aaltojen tuodessa
mukavasti keinutusta.
Pyörä lähti liikkeelle ok.
 |
| Pyörälle lähtö (Kuva; Anna Backman) |
Kunnes ihmettelin sykkeiden
nousua ja vauhdin laskua, seuraavaksi tajusin että joku ”harraa” vauhtia.
Vilkaisu ja takarengas lussuna, sitten alkoi samassa tuntua jo läpi ja eiku
parkkiin. Huikaten seurakaverille; "takarengas!" Siinä sitä sitten hinkattiin ja
harjoituksen puute pisti vihaksi! Porukka painoi ohi, osa eli myötätunnossa ja
pahoitteli. Minkäs teit, hyvä että sattui nyt ajattelin ja tämähän oli vaan
harjoitus, kampesin positiivisuutta peliin. Ei ollut helppoa vaihtaa korkeaan
kiekkoon, kun sitä ei tosiaan aikaisemmin ole tuommoiseen tehnyt.
Pyörätiellä
lenkkeilleet OTC:n seurakaveri miehet onnkesi tulivat hieman helppimään, kun
heille blondina huutelin ;) Saako auttaa; ”Joo, joo saa! Infossa sanottiin,
että saa!” Siinä pikku pumpulla yritettiin punnertaa painetta renkaaseen,
heikolta näytti. Toisella miehistä oli patruuna ja sanoi että voidaan käyttää,
”oikeeesti, meinaatko?” … Juu, antaa mennä vaan… ”En mä osaa!” (niin tiedän
tämäkin pitää ennen Kalmaria harjoitella, tunsin kyllä oloni avuttomaksi ja
noloksi).
Miehet auttoi ja renkaaseen saatiin paine!
Muistan, että ehkä kiitin!?
Hitto, kiitinkö? Oikeesti, pikkasenkö pää pörrällä!
Jos olisin ollut oikeassa
kisassa olisin lyönyt hanskat tiskiin, mutta tämähän oli harkkakisa –ajattelin
muiden vetäessä jo toista perusmatkan kierrosta, kun pääsin jatkamaan matkaa n.
10km. Kohdalta. Ja kun tämä haaste ei riittänyt niin seuraavaksi huomaan
ajaneeni 2km. HUTI (pitkäksi) REITILTÄ. Kääntöpaikka oli ollut jo kilsa
aikaisemmin (huusi toimittaja)!
Just, ajoin hetkeä aikaisemmin autojen perässä
töyssylle ja autojen jarruttaessa oli huomio siinä, että en aja niiden perään
ei siinä että töyssy korokkeen keskellä oli iso saavi (kääntöpaikan merkiksi).
Muistan, että ihmettelin sitä menomatkalla ja autojen perässä tullessa sitä
että miksi toimitsija seisoo siinä tien vieressä (tekemättä mitään)?
No, joo tämän hutiretken jälkeen nauratti lähinnä! Päätin
lenkkeillä hymyssä suin koko lenkin, koko rahan edestä J
Juoksu meni rennosti semmoista puolimatkan vauhtia, mitä
tässä hosumaan. Hyvä reeni ja vika kilsa konetta aukaisten kilsavauhti alle
5:00min/km. Ja olo olisi ollut niin hyvä, että kuten teletapit; UUDESTAAN! Maalissa nauratti, hitisi oli hupasa reissu
;)
Samassa kisassa pikamatkalla oli valmennettavia ja olin
heille terävöittänyt tiettyjä asioita, mutta sitten ryssin itse täysin... Aika
opettavaista! Mitään ei kannata pitää itsestään selvänä, kuten sitä että
reitillä ohjataan ja KUUNTELE se INFO! Älä höpötä ja hössötä, silloin
seurasiskon kanssa ;)
Ei pahalla, meillä oli hauskat jutut!
Sunnuntain kisan jälkeen kelkka taas tökkäs totaallisesti!
Maanantaina tuli heikko olo, hirveä vilu ja päänsärky sekä
vatsakrampit. Kuumetta 38. Oikeesti, voiko olla TOTTA! Itkuhan siinä pääsi... Tuntui, että seinä kaatuu. Voiko näin olla, miks taas, mikä mulla on? Kaikki
ihan puskista taas!
Tiistaina olo paheni ja hyvä, että pystyssä pysyi! Vatsa vei
kippuralle ja kuumetta melkein 39. Ihana seurasiskoni (lääkäri) soitti, kun oli
seuranut minun facebook-päivityksiä. Haastatteli ja sanoi, että nyt
päivystykseen. Pääsin sinne mieheni kuskaamana (ei minusta ajamaan ollut) ja heti erikoislääkärille (Iso Kiitos tämän ihanan seurasiskon, joka minut lääkäriin käski)!
Tippa käteen ja kipulääkettä suoraan suoneen. Kuume nousee vaan…
Kokeita, kokeita, kuvaa ja kuvaa… Odotusta ja tutkimusta… Mitään ei löydy, grp
30.
Kotiin puolen yön aikaan taksilla nukkumaan ja aamulla takasin. Lisää
kokeita sieltä ja täältä. Tutkimuksia lisää, grp 40, mutta –MITÄÄN SYYTÄ EI
LÖYDY!
Oikeesti… Diagnoosiksi kirjataan: virusperäinen vatsapöpö. Mieli jää
hyvin epävarmaksi, niinköhän on tuo!? Kotiin vatsasuojalääkkeen (Somac) kanssa
sekä höysteeksi Litalgin ja Panadol Forte (kunnon tainnutus coktail). Jos ei
helpota parissa viikossa niin sitten päästään nielemään letkua L Kerron kisasta lääkärille, ei
ota kantaa. Voi kuulemma kisata jos olo ok. eikä kuumetta ole kisoja ennen.
Joopa joo…
Kotona alkaa fb-viestiä kavereilta pukata. Eräs ystävä oli
syönyt vkl:na energiapatukoita mitä sai meiltä, kun oli päiväys mennyt 9.7.2015
ja tullut vatsatautiin sekä kuumeeseen. POMMI, siinäkö syy? Olin vetänyt itse
patukoita useampana päivänä ja esim. juuri maanantaina ennen huonon olon alkua
sekä viimeksi tänään sairaalassa, kun piti tekemällä tehdä wc-asiaa, prkl!
Ruokamyrkytyskö? Ehkä? Ehkä viruspohjainen vatsapöpö… Ehkä…ehkä…
Sitten eräs kaveri, jolla sama krooninen sairaus, kun minulla
laittaa viestiä, että hänellä ollut sairauden akuutimmassa vaiheessa samoja
oireita kun minulla nyt. Ja taas yksi EHKÄ lisää… Kaikki arvailuja…
Olo alkaa onneksi helpottaa, kuume ei enää nouse. Vatsaa nipistelee
hieman vähemmän, päätä ei särje. Jospa tämä tästä, jospa… Kyllä tämä tästä
–positiivisesti eteenpäin! Kyllä mä selviän ja selviän sinne Kalmar
IM-lähtöviivalle ja selviän maaliin. USKO ja LUOTTO löytyy, sitä ei saa
menettää! Mä olen siellä, ihan varmasti olen J
Lähden ostamaan pyörään uusia päälyskumeja ja muita tarvittavia vermeitä
Kalmariin!
Terveyttä kunnioittaen, Suomalaisella sisulla, blondin
positiivisella pöljyydellä ja hymy huulilla!
Jännittää ;)
- Anu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti