Huh! Mä tein sen, unelma on täyttynyt :D
Kaikista haasteista selvinneenä ja salmonellan selättäneenä
n. 1 viikko ennen kisaa voin todeta olevani todellakin VOITTAJA!
Raportin kirjoittaminen nyt vähän venyi, mutta tässä sitä
sitten tulee…
Matkasimme Kalmariin lentämällä Oulusta Helsingin kautta
Tukholamaan ja sieltä vuokra-autolla pelipaikoille. Pyörät olivat menneet jo
seurakavereiden autokyyteillä, joten helppo lentää ja valmistautua kisaan kun
ei tarvinnut pyörän purku- kasaus urakkaa suorittaa, saatikka kisan jälkeen
väsyneenä samaa rumbaa.
Torstaina rekisteröinnin, ”pakollisten” kisa expo
shoppailujen ja ruokailun jälkeen suuntasimme kisainfoon, joka pidettiin
muutaman kilometrin päässä vaihtoalueelta tennishalleilla. Infossa oli tosi
paljon porukkaa, mutta tila oli hyvin järjestetty ja toimiva. Infon jälkeen
nappasimme pasta-ateriat rasioissa mukaan suuntasimme majoituspaikkaan Öölannin
puolelle. Samalla näimme sen huikean sillan mitä pääsisimme kisassa ajamaan
mantereen puolelta Öölantiin ja paluumatkalla takas!
Perjantai aamuna kävimme seurakavereiden kanssa tutustumassa
ja uintireittiin maalta ja mereltä käsin. Lähdimme uimaan aallonmurtajalta ja
siinä märkkäriä päälle kiskoessa alkoi jo aallot vähän hirvittää, ei meillä
Oulussa ole koskaan tuommoisissa päässyt treenaamaan. Veteen päästyä ja tovin
uitua, mieli rauhoittui –ei ne nyt niin pahat olekaan (onneksi en tässä
vaiheessa tiennyt mitä seuraavana päivänä oli odotettavissa)!
Iltapäivä ja ilta meni sitten varustepusseja, pyörää ja
energioita säätäessä seuraavaan päivään. Kävimme viemässä varusteet
vaihtoalueelle ja kaupan kautta mökille ”rauhoittumaan”.
Uni tuli hyvin, oli sen verran ollut äksöniä päivän aikana.
Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa ei jännittänyt vielä juurikaan, ehkä
hieman uinti kokonaisuutena (heikoin lenkkini).
Kisa-aamu
Valkeni tuulisena, mutta aurinkoisena. Kello herätti jo
puoli viiden pintaan ja vartin yli viisi lähtövalmiina kisapaikalle. Pyörän
renkaisiin ilmat, juomat pyörään ja viimeiset tsekit muihin varustepusseihin sekä
varapatruuna hiilidioksidia pyörän varustelaukkuun. Renkaat oli ”litkutettu”,
mutta kaikki henkiset takaportit myös varustepuolella huomioitu eli jos rengas
menee ja eka patruuna paniikissa tulee töppäiltyä on vielä toinen varmuuden
vuoksi mukana.
Sitten marssittiin Oulun jengin kanssa kohti sataman
lähtöpaikkaa ja fiilis oli odottavan innostunut! Ei vieläkään mitään mega
jännitystä, ihan toista mitä muilla matkoilla. Tietää, että päivä ollaan
liikkeessä –turha sitä on jännittää! Sitähän mä tykkään tehdä, tunti tolkulla
eli lenkkeillä ;)
Lähtö
Märkkärit päälle, varustepussi järjestäjien kuormaan,
tsempit seurakavereille ja tsemppi pusu miehelle! Sitten menimme Maijan kanssa
lähtöryhmän 1h 20min. keulille. TÖÖT, lähtö tapahtui ja porukka alkoi madella
eteenpäin. Vikat tsempit Maijan kanssa ja sitten sitä mentiin!
Uinti
Eka n. 100m. Meni rytmiä hakiessa ja sitten se todellisuus
avautui!
Useat Teistä onkin varmasti jo lukenut haastavista olosuhteista:
Aallot tuli kohti semmoisella paukkeella, että rytmitys oli
räpellystä. Suunta oli hukassa ja vihreitä lakkeja näky siellä ja täällä. Pari
vetoa rintaa, tilanteen rauhoittamiseksi ja katsetta eteenpäin.
Oli virhe
katsoa miltä meri näytti! Ihan hirveää, en selviä, mitä teen…?
Mieleen tuli
Katja valmentajani sanat, alku vaan rauhassa! Niin rauhassa, mutta kun ei ne muut uimarit
häiritse vaan nämä aallot on pikku AUTON kokoisia....
Päätin, että selviän tästä –ihan varmana
selviän, tähän tämä ei kaadu! Aivan sama kauan menee aikaa, kunhan selviän
täältä hengissä ja kunnialla pois. Tähän hommaan ei unelmani kaadu.
Ensimmäisellä
pitkällä suoralla tein heti ison suunnistusvirheen uidessa aluksi väärää
(tuloreitin) poijua kohti, onneksi huomasin sen ja osa näytti vetävän vielä
isomman lenkin siinä kohtaa. Poijuilla oli hieman ruuhkaista, mutta muuten
väljää. Takasin päin pitkällä tulosuoralla tuli toinen pummi ja vesiskootterit
jo huitoi, että reitti on tuollapäin! Joo, mutta ei mitään hajua missä on se
seuraava poiju mihin uida, kun aallot esti näkyvyyden… Kauhoin vaan eteenpäin,
ajatellen että metri metriltä lähestyy kohta mistä näen seuraavan poijun. Tämän
poijun jälkeen olikin viimeiset n. 800m. Helpompaa osuutta aallonmurtajien ja
lahden poukaman helpottaessa aallokkoa. Onnistuin sielläkin mutkittelemaan
kivasti, ilmeisesti ”pönttö” vähän sekaisin keinutuksesta. Lisäksi joku veti kyynärpäällä käsivedon loppuvaiheessa suoraan minua silmään ja tuntui, että lasi painui silmäkuoppaan.
Oli helpottavaa nähdä rantautumispaikka, just kun uinti
alkoi tuntua helpolta se loppui! Kello näytti 1:33:03 eli 13min 3sek. yli tavoiteajan.
Olin pettynyt, mutta mielissään –selvisin!
T1
Vaihto meni nopeasti, viimeisenä telttaan ja siellä olleista
ensimmäisenä ulos vaikka tein mielestäni kaiken tosi rauhassa. Olin laittanut talkin pyöräkenkiin valmiiksi
eli näin menivät mukavasti kosteisiin jalkoihin ja ennaltaehkäisee myös
rakkoja. Juosten Wc:n kautta pyörälle ja tsemppihuudot seurakaverille, joka oli
juuri ottamassa pyörää telineestä. Kannustus oli vaihtoalueella huikea!
Pyöräily
Koko pyöräilyn ajan oli mielessä, että kovempaakin voisi
mennä mutta maraton on vielä edessä! Joten säästele, älä keuli (kuten
valmentajani oli ohjeistanut). Menin maltilla omaa vauhtia vaikka eka kymppi
vastatuuleen Öölantiin johtavaa siltaa pitkin oli älyttömän hidas ajallisesti.
En seurannut koko reitillä vauhteja, vain sykettä ja tuntemusta. Ekan 70-80km.
Olin kyllä aika tukkona, porukka paineli ohi , mutta pidin pääni ja luotin
omaan tekemiseen enkä alkanut hätääntyä tästä. Väliaikoja tuli muutaman kerran
vilkaistua ja totesin, että olen ihan hyvässä vauhdissa. Vähän ennen satkua
alkoi selkää tulla edestäpäin vastaan, vaikka en ollut tehnyt mitään vauhdin
lisäystä. Tuuli antoi välillä mukavasti vastusta, mutta myös hyviä
myötätuuliosuuksia oli. Reitin varrella kylästä toiseen oli mahtava kannustus!
Ihmiset oli viritelleet piknik paikkoja, pöytiä ja tuoleja teiden varsille ja
kannustivat tien varsilla huikealla otteella J
Satkun jälkeen jouduin pysähtymään pikaisesti wc.ssä ja
aikaa meni n. 2min. Oli huomattavasti helpompi jatkaa matkaa, ilman wc hätää! Hieman
tämän jälkeen alaselkää alkoi kiristää sen verran, että päätin ottaa varmuuden
vuoksi yhden buranan ja se kyllä auttoi hyvin. Menomatkalla siltaosuudella oli
huikeaa päästellä myötätuuleen! Pieni lenkki kisa-alueella ja sen jälkeen viimeinen
lenkki mantereen puolella. Vauhti pysyi koko ajan tasaisena ja viimeisen 80km.
Aikana oli hyvä fiilis, vaikka niskaa tuntui hieman jumittavan ja jopa tuntui
himan pahaa oloa sen vuoksi olevan. Vauhdin jako tuntui onnistuneen eli pystyin
pitämään loppuun saakka samaa tahtia. Myöskään mitään ongelmia
energiansaannin tai nesteytyksen suhteen
ei ollut. Pyörä meni yllättävän helposti ja oli helpottavaa hypätä
aeroasennosta pystyasentoon vaikka olisihan tuota vielä polkenut jos matkaa
olisi ollut jäljellä ;)
Pyöräilyaika 6:32:27. Eli 2min.27sek. yli ihanneaikani. Koko matka aerobisella kynnyksellä sykkeen osalta, pieniä piikkejä ja notkahduksia suuntaan sekä toiseen toki oli.
T2
Kävellen pyörä telineeseen, ei se nyt niin kiire tällä
matkalla ole ja aika muutos asennossa eli päätin ottaa varmuuden päälle
kramppien yms. Suhteen. Kun yleensä ne ovat iskeneet juuri vaihdoissa. Nyt ei
mitään! Wc:n kautta vaihtopussille ja telttaan vaihtamaan. Taas vikana sisälle
ja ensimmäisenä ulos (jotain hyötyä tuosta seikkailutaustasta tässäkin
suhteessa).
Olin talkittanut valmiiksi myös lenkkarit ja sukat, joten
näppärästi sujahti jalkaan.
Juoksu
Taas takaraivossa, ei saa alussa homma lähteä keulimaan! Ja
minähän tein kuten oli suunniteltu, vaikka porukkaa lappasi taas alussa ohi
antaumuksella. Juoksun alkuosuus kierteli keskustan alueella ja ohitti
maalialueen, hitsi mikä tunnelma siellä oli! Ihan kylmät väreet meni, kun
juoksi ohi J Reitti
jatkui sataman kautta kohti tennishallia ja kierteli sieltä rantateitä ja
polkuja (leveitä sorapohjaisia) sekä asutusalueiden läpi kohti vaihtoaluetta ja
uudelle kierrokselle. Juoksu suoritettiin 3x14km. Lenkkinä. Ensimmäisen lenkin
aikana en miettinyt liikaa matkaa/kilometrejä, mitä edessä vaan yritin edetä
rennosti omaa vauhtia. Eka kymppi menikin hieman alle 1h. Toisella kierroksella
aloin pysyä porukan mukana ja ohi ei ollut enää niin suurta trafiikkia. Toinen
kymppi hieman yli 1h. Sittenhän se vasta alkoi. Väsymys ja matkan rasitus alkoi
painaa jäsenissä kilometri kilometriltä. Otin suolatablettia ja magnesiumia
ihan varuiltakin. Buranaa olin napannut lisää jo juoksun alussa kun vasempaan
polveen vähän kiristi, lääke vei kiristyksen.
Ennakkoon olin päättänyt, että en kävele missään muualla
kuin juottoasemilla ja siitä pidin kiinni loppuun saakka. Myös viimeisellä
kierroksella vaikka jokainen askel sattui viimeisen kympin aikana niin, että
vedet meinasi silmistä tulla. Tsemppasin, mietin vain että kyllä tämä kohta
loppuu, jokainen askel lähempänä maalia ja että enemmänkin on joskus sattunut,
kyllä mä kestän. Käsillä vaan rytmiä ja jalkaa liikkeelle. Viimeisen kierroksen
aikana ohi ei mennyt yhtään naista eikä miehiäkään kuin muutama, alkoi muillakin
matka painaamaan. Ohitettavaa oli ja nautin siitä, että sain korkattua todella
triathleettien näköisiä miehiä ;) Harrastin siis miesten takaa-ajoa, aina uusi
uhri edestä haarukkaan ja tavoitteena painella ohi! Kannustus oli koko
juoksureitin matkalla ennen kuvailematonta.
4km. Ennen maalia sain viimeisen nauhan käteeni
suoritetuista kierroksista ja tuuletin jo tässä vaiheessa vapautuneesti!
Maalisuoralle kääntyessä, ei tuuletusta pidätellyt enää mikään, suu oli
korvissa ja fiilis huikea. Punainen matto lähestyi ja otin tilanteesta kaiken
irti, kuuluttajan kajauttaessa; Anu, you are a IRONMAN!
Maalissa
Homma toimi hienosti, heti oli avustaja tuomassa juomista ja
lämmittävää foliolakanaa. Finisher kuvauksen kautta saatteli ”elpymisalueelle”,
auttoi hakemaan huoltokassin ja finisher paidan sekä neuvoi suihkut sekä
ruokapaikan. Pikasuihkun kautta pari pizza palaa, keitinlientä, vesimelonia ja
alkoholiton olut. Vähän pakkosyöntiä, sillä nälkä ei ollut eikä yleensä
tämmöisen jälkeen heti mikään maistu. Jalat olivat aika kankeat ja liikkuminen
kävi askel askeleelta vaikeammaksi, mutta eihän sillä enää mitään väliä ollut!
Summa summarum
Loppuaika 12:38:46. Unelma-aikani oli 12:30:00, josta
jäätiin vain hieman lähinnä uinnin vuoksi. Tyytyväinen olen joka tapauksessa. Vauhdinjaot menivät todella nappiin, pystyin jatkamaan tasaista vauhtia osuuksien loppuvaiheisiin saakka ilman vauhtien laskemista. Ja vaikka itseään vastaan näissä kilpailee niin sijoituksen parantuminen asteittain loppuun saakka ilahduttaa kyllä!
Linkki tulospalveluun
Linkki tulospalveluun
Fiilis vielä viikko kisan jälkeen aivan huikea! Kaikkien
niiden vaikeuksien jälkeen, kaikki onnistui J
Yksi unelma saavutettu ja tähän tämä ei jää, sillä nyt on lopullisesti sydän
menetetty ja varsinkin täysmatkalle! Tämä on mun juttu :D
Jalat olivat sairaan kipeät n. 5pv. kisan jälkeen, mutta nyt onnistuu jo kävellä kinkkaamatta.
Onnea matkaseuralle ja koko Oulun tiimille! Huikeita vetoja kaikilla ja sokerina pohjalla Maijan voitto :D Kaikki (Oulun alueelta kisassa ollutta) seisemän startannutta saavutti myös maalin, joten voittajia kaikki :D