Kesä tuli, lumi suli...

Sukset on isketty naulaan noin kuukausi sitten. Ja kesäharjoittelu on aloitettu toden teolla vapun jälkeen J

Palataanpa hetkeksi huhtikuuhun ja Olokselle…

Lapponia hiihto oli huikea kokemus!  Pitkäaikainen haave ja se on nyt koettu kerran.  Kaikki ei mennyt kuitenkaan kuin strömsössä, sillä ensimmäistä kisaa edeltävänä iltana alkoi ilmaantua pieniä flunssan oireita, nenä tukossa ja silleen. Siinä sitten jännäsin, että pääsenkö viivalle, tuleeko kurkku kipeäksi, pää kipeäksi, kolottaako kroppaa, vai nouseeko kuume. Mitään näistä ei kisa-aamuna ollut ja päätin startata lenkkeilläkseni 60km. kisamatkan läpi. Henkisesti valmistauduin myös keskeyttämään jos olo sen vaatisi. Mitään riskiä en haluaisi ottaa terveyden ja kesän suhteen. Niinpä hiihtelin ekan 50km. käsijarru pohjassa ja vasta Särkijärven jälkeen kun maaliin oli n. 10km. ja olo ihan hyvä uskalsin alkaa hiihtää KILPAA! Siinä vaiheessa toki sijoitukset oli jo jaettu ja loppukiri ei juuri lopputulokseen tullut vaikuttamaan, mutta tulipa aukaistua konetta ;)

Video ensimmäisestä päivästä

Olin ihan varma, että joko flunssa tulisi päälle nyt täysillä tai tuommoinen kisarökäys puhdistaisi. Tiistain välipäivänä palauttelinkin sopivasti kroppaa kävelylenkillä ja pienellä huonekalujen kantelulla, jota vanhempani olivat keksineet sopivasti taukojumpaksi ;)

Keskiviikon viisikymppinen lähtikin ihan eri tahdilla ja Vuotispirtiltä lähdöstä tempaistiin mäki aivan liian kovaa, onneksi ei kostautunut loppumatkasta! Vauhti jopa parani, vaikka heikot hetketkin olivat n. 10km. ennen Pallasta. Energiaa tankkasin kisassa hyvinkin säntillisesti joka juottopisteellä energiageeli ja siihen päälle nopeasti järjestäjiltä vesimuki. Muuten en hukannut aikaa pysähtelyyn/juomiseen vaan turvauduin juomarepun antiin.  

Viimeinen välipäivä meni tutulla tavalla (paitsi nyt ei ollut huonekalujen kantamista ohjelmassa;)  eli kävelylenkkiä, foam roller ja venyttelyä sekä suksien hinkkaamista. Tietysti ruokaa ja paljon!

Perjantaina pirisi puhelin kukonlaulun aikaan. Bussi Olokselta oli lähdössä klo. 7:00 Hettaan ja edessä 80km. Olokselle. Onneksi ei tiennyt ennakkoon mitä edessä oli. Lähdössä oli jo selvää, että kylmää kyytiä vastatuuleen… Alku menikin ok. kunnes päästiin avotunturiin! Tuuli tuiversi vastaan niin, että melkein nojata sai kuokkaa pukkien eteenpäin. Tuuli oli paikoin tuivertanut vitilunta joka ei luistanut sitten yhtään, eikä edessä kilometritolkulla näkyvä avotunturi juuri tilannetta lohduttanut. Alkoi mieleen hiipiä, kyllä triathlon on kivaa ei tarvitse pääsääntöisesti ainakaan  palella –tuli ikävä hellettä ja Mallorcan hivuttavia pyöränousuja auringonpaahteessa. Mietin mitä ihmettä täällä tunturissa teen? Kroppa oli niin jäässä, että kasvoja ei voinut liikuttaa. Jos olisi pysähtynyt niin siihen olisi jäänyt!

Onneksi kaikki haasteetkin loppuu joskus ja päästiin avotunturista pois ja n. 30km. kisaa taivallettua tuli ensimmäistä kertaa lämmin!  Se ei paljoa tosin lämmittänyt sillä juomarepun letku oli jäätynyt jo n. 10km. lähdöstä ja juomiseen järjestäjien huoltopaikolla meni aivan liian kauan. Yritin tunkea letkua puvun alle vasten paljasta ihoa ja välillä jopa purra epätoivoisena, jotta sulaisi. Vähän ennen Pallasta aloin taas hiihtämään oikeasti ja päätin ottaa pari minuuttia edessä menevän porukan kiinni ja sainkin sen ennen Torassieppiä vaikka koko matkan juomaletku oli ollut jäässä ja n. 10km. ennen maalia se sulasi! Huh J Ja piti ihan toppuutella, että ei imisi övereitä! Letkassa meno tuntui helpolta, mutta maltoin vastatuuliosuuden ja n. 4km. ennen maalia päätin lähteä vetämään ja porukka hajosi melko helposti.

Maalissa olo oli onnellinen ja yllättävän hyvä! Eihän tuo ole mikhään huitasta 80km. suksilla kilpaa ja yhteensä viidessä päivässä 190km. ;)

Tulokset yms.

Nyt siirretään tuota hiihtokuntoa kesälajiin!

- Anu