Sukset on
isketty naulaan noin kuukausi sitten. Ja kesäharjoittelu on aloitettu toden
teolla vapun jälkeen J
Palataanpa
hetkeksi huhtikuuhun ja Olokselle…
Lapponia
hiihto oli huikea kokemus! Pitkäaikainen
haave ja se on nyt koettu kerran. Kaikki
ei mennyt kuitenkaan kuin strömsössä, sillä ensimmäistä kisaa edeltävänä iltana
alkoi ilmaantua pieniä flunssan oireita, nenä tukossa ja silleen. Siinä sitten
jännäsin, että pääsenkö viivalle, tuleeko kurkku kipeäksi, pää kipeäksi,
kolottaako kroppaa, vai nouseeko kuume. Mitään näistä ei kisa-aamuna ollut ja
päätin startata lenkkeilläkseni 60km. kisamatkan läpi. Henkisesti valmistauduin
myös keskeyttämään jos olo sen vaatisi. Mitään riskiä en haluaisi ottaa
terveyden ja kesän suhteen. Niinpä hiihtelin ekan 50km. käsijarru pohjassa ja
vasta Särkijärven jälkeen kun maaliin oli n. 10km. ja olo ihan hyvä uskalsin
alkaa hiihtää KILPAA! Siinä vaiheessa toki sijoitukset oli jo jaettu ja
loppukiri ei juuri lopputulokseen tullut vaikuttamaan, mutta tulipa aukaistua
konetta ;)
Olin ihan
varma, että joko flunssa tulisi päälle nyt täysillä tai tuommoinen kisarökäys
puhdistaisi. Tiistain välipäivänä palauttelinkin sopivasti kroppaa
kävelylenkillä ja pienellä huonekalujen kantelulla, jota vanhempani olivat
keksineet sopivasti taukojumpaksi ;)
Keskiviikon viisikymppinen
lähtikin ihan eri tahdilla ja Vuotispirtiltä lähdöstä tempaistiin mäki aivan
liian kovaa, onneksi ei kostautunut loppumatkasta! Vauhti jopa parani, vaikka
heikot hetketkin olivat n. 10km. ennen Pallasta. Energiaa tankkasin kisassa
hyvinkin säntillisesti joka juottopisteellä energiageeli ja siihen päälle
nopeasti järjestäjiltä vesimuki. Muuten en hukannut aikaa pysähtelyyn/juomiseen
vaan turvauduin juomarepun antiin.
Viimeinen
välipäivä meni tutulla tavalla (paitsi nyt ei ollut huonekalujen kantamista
ohjelmassa;) eli kävelylenkkiä, foam
roller ja venyttelyä sekä suksien hinkkaamista. Tietysti ruokaa ja paljon!
Perjantaina
pirisi puhelin kukonlaulun aikaan. Bussi Olokselta oli lähdössä klo. 7:00
Hettaan ja edessä 80km. Olokselle. Onneksi ei tiennyt ennakkoon mitä edessä
oli. Lähdössä oli jo selvää, että kylmää kyytiä vastatuuleen… Alku menikin ok.
kunnes päästiin avotunturiin! Tuuli tuiversi vastaan niin, että melkein nojata
sai kuokkaa pukkien eteenpäin. Tuuli oli paikoin tuivertanut vitilunta joka ei
luistanut sitten yhtään, eikä edessä kilometritolkulla näkyvä avotunturi juuri
tilannetta lohduttanut. Alkoi mieleen hiipiä, kyllä triathlon on kivaa ei
tarvitse pääsääntöisesti ainakaan
palella –tuli ikävä hellettä ja Mallorcan hivuttavia pyöränousuja auringonpaahteessa.
Mietin mitä ihmettä täällä tunturissa teen? Kroppa oli niin jäässä, että
kasvoja ei voinut liikuttaa. Jos olisi pysähtynyt niin siihen olisi jäänyt!
Onneksi
kaikki haasteetkin loppuu joskus ja päästiin avotunturista pois ja n. 30km. kisaa
taivallettua tuli ensimmäistä kertaa lämmin! Se ei paljoa tosin lämmittänyt sillä
juomarepun letku oli jäätynyt jo n. 10km. lähdöstä ja juomiseen järjestäjien
huoltopaikolla meni aivan liian kauan. Yritin tunkea letkua puvun alle vasten
paljasta ihoa ja välillä jopa purra epätoivoisena, jotta sulaisi. Vähän ennen
Pallasta aloin taas hiihtämään oikeasti ja päätin ottaa pari minuuttia edessä
menevän porukan kiinni ja sainkin sen ennen Torassieppiä vaikka koko matkan
juomaletku oli ollut jäässä ja n. 10km. ennen maalia se sulasi! Huh J Ja piti ihan toppuutella, että ei
imisi övereitä! Letkassa meno tuntui helpolta, mutta maltoin vastatuuliosuuden
ja n. 4km. ennen maalia päätin lähteä vetämään ja porukka hajosi melko
helposti.
Maalissa olo
oli onnellinen ja yllättävän hyvä! Eihän tuo ole mikhään huitasta 80km.
suksilla kilpaa ja yhteensä viidessä päivässä 190km. ;)
Nyt
siirretään tuota hiihtokuntoa kesälajiin!
- Anu