sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Anu, you are a IRONMAN!

Toinen kerta ja onnistunut suoritus Kööpenhaminassa. Tähän kiteytyy paljon!


Koko pitkä kausi tähdättiin Kööpenhaminan täydenmatkan Ironman- kisaan, kaikkea elämistä ja tekemistä rytmitti tämä elokuun 21pv. koittaanut kilpailu.

Kiitokset haluan lausua jo tässä alussa :) Kiitos rakas Lasse, olet antanut minulle aikaa treenata ja tukenut kuten pitääkin tällä matkalla. Kiitos kullannuppu Jonnelle, olet antanut äitille valtavasti voimaa! Kiitos läheisille, ystäville, kavereille tuesta ja ymmärryksestä :) Kiitos kaikille Oululaisille ja Suomalaisille Köpiksessä kannustamisesta ja erityisKiitos valmennettaville, vastavuoroisesti olette kannustaneet myös minua -olette aivan huippuja!

Nautin valtavasti siitä mitä tein (teen). Kesä meni jälleen nopeasti treeninen ja kisailuiden, perheen ja töiden parissa. Startteja sain mukavasti alle ennen Kööpenhaminaa.

Himoksen SM-sprintissä kävin hakemassa kauden aloituksen kesäkuussa ja toteamassa, että pyörään pitää saada vauhtia paljon. Oli kisassa hyvääkin, nimittäin juoksu.
Juhannukseksi suunnattiin Muonion mökille, jotta pääsen tekemään laadukkaita pyörätreenejä kunnon maastoon (eihän näillä lakeuksilla mäkiä ole).
Muoniossa, täällä mieli lepää!
Muonion "leiri" juhannuksen seurauksena Kemin sprintissä heinäkuun alussa pyörä kulkikin ihan älyttömän hyvin ja fiilis oli korkealla vaikka pyörätreeni oli vienyt lenkkarivauhtia hieman alaspäin. Olin luottavainen, kyllä se juoksu mulla sujuu (aina, se on helpoin laji mulle).
Minä ja valmennettavat Kemin kisassa :)
Joroisten SM-puolimatka viikolla sairastin orastavaa flunssaa ja kisassa olikin vähän käsijarrumeininkiä uinnissa ja pyörässä aina 60km. kohdalle. Juoksu rullasi hyvin ja loppuaikatavoite alle 5:30 oli totta. Ihan tyytyväinen en kyllä ollut, koska oli se tunne että en ihan sitä saanut irti mitä otettavissa oli. Tyytyväisyys huokui kuitenkin siinä mielessä, että tiesin tämän lupaavan hyvää Kööpenhaminaan sillä oli se tunne, että tuota samaa vauhtia olisi jaksanut vetää pidempään mitä puolimatka nyt vaati.
Joroisten puolimatka SM-maalissa.
Ennen Kööpenhaminaa oli ohjelmassa vielä sprinttikisaa Virpiniemessä. 
Minä ja valmennettavat Virpiniemessä :)
Virpineiemestä haettiin hyvää treeniä sekä pääkopalle vahvistusta, että homma kunto ovat kohdillaan. Sitä saatiin, vaikka nyt juoksu oli tahmeaa (taas luotin siihen, että kyllä se maraton taittuu sitten kun tarve vaatii).



Virpiniemen jälkeen suuntasimme auton nokan kohti pohjois Ruotsin Kepnekaisea, parin päivän patikointi ja nousumetrit sekä alastulo veti jalat kyllä aika finaaliin. Kunnon siedätystä kivulle, josta selvittiin n. 1.5viikon toipumisajalla.

 Kuvia Kepnekaiselta. Kuvaajana: Lasse Seppänen.





Köpis lähestyi ja viimeistelyt tehtiin, vaikka välillä satoi kaatamalla ilman ollessa +10 astetta. Siinä kysyttiin kyllä päättäväisyyttä ja tahtotilaa lähteä vispaamaan valmistavia pyörätreenejä tuulen puhaltaessa Tyrnävän pelloilla vastaan tuossa säässä niin, niin että vauhtia tuskin sai yli 20km/h. vaikka polki aerokynnyksellä! Tulihan niitä kuviteltuja ”mäkiä” tännekkin ;)

Kisaviikkona poikani sairastui ja jännitys tiivistyi, tavoitteena oli pysyä vain terveenä! Käsidesit kättöön, vitamiineja ja marjoja yms. kaksin käsin naamariin. Pojalle hali ja pusukielto (raakaa peliä, kun ei äitiä saa etes halta!), kyllähän se raapaisi mutta nyt ei auttanut –tähän oli tähdätty vuosi! En sairastunut –huh!

Kisa


Kööpenhamina on hieno kaupunki (suosittelen). Oltiin melkein kaikki Oululaiset samassa hotellissa Scandic Front:ssa joka oli sijainniltaan huippupaikalla  (T2 ja maali, ihan kävelymatkan päässä) ja keskustan ruokapaikat jne.

Uinti


Rolling start teki uinnista ja lähdöstä ruuhkattoman, vesi oli tyyni. Jännitystä aiheuttivat lähinnä medusat. Sumu teki suunnistamisesta ajoittain hieman haastavan. Keskityin uinnissa vain tekniikkaan ja suunnistamiseen. Tiesin, että pystyisin uimaan n. 1:15 ajan ilman hätäilyä ja rantautuessa katsoin 1:15:51. Nappi suoritus!

Pyörä


Ajettiin kahtena lenkkinä, alun ja lopun siirtymät olivat yksisuuntaisia. Eli T1 –ja T2 vaihtopaikat olivat eri paikoissa. Pyöräreitti oli suht tasainen, hieman lenkin loppupuolella kumpuilevaa maastoa. Pyörä rullasi hyvin ja tavoite 6h. oli pitkään menossa n.5min. alle, mutta 150-170km. kohdalla oli todella heikko hetki, jolloin vauhti laski ja päätin olla tempomatta siinä vaiheessa liikaa. Menin rennosti sen mitä meni, yhtään yrittämättä liikaa. Pyöräaika 6:03:06. oli kuitenkin minulle ok. suoritus.

Juoksu


Tiesin jo ennakkon, että jos ongelmia ei tule niin tällä osuudella sijoitukset kohenee. Juoksu oli täysin asfalttia tai mukulakiveä (mitä nyt toisessa päässä lenkkiä oli pieni puulaituri osuus). Jalat joutuivat koville. Juoksu lähti hyvin, vähän pelottavankin hyvin kun katsoin ensimmäisen 5km. väliajan olevan jotain 26min. Annoin kuitenkin mennä, sen mikä tuntui menevän sillä matka tekee kyllä tehtävänsä (ajattelin). Juoksu kierrettiin neljänä lenkkinä, ensimmäinen meni kevyesti, toinen vaati vähän asennoitumista, kolmas oli mielelle raskain ja tässä vaiheessa alkoi jo hieman painaa, neljäs meni tahdonvoimalla kun tajusin viimeiselle kierrokselle lähtiessä että mara saattaa mennä alle 4h. Oli fiilis mahtava, enkä antanut yhtään periksi. Selkiä tuli vastaan ja päätin ohittaa kaikki naiset mitä näkyivät näkökentässä milloinkin ennen maalia. Viimeiset 2km. juoksin mitä kintuista lähti ja loppukiri oli aika tiukka ;)
Maalissa en heti tiennyt aikaanikaan, tovi meni huteraa oloa tasatessa pyörätuolissa istuen.
Ironman Kopenhagen kisasivut

Kisan jälkeen oli mahtavaa nähdä puoliso ja muita tuttuja <3 Suomalaisten naisten kanssa päästiinkin tuoreeltaan huoltoteltoilla vaihtamaan kisakokemuksia. Kaikki vaikuttivat erittäin tyytyväisiltä ja sokerina pohjalla oli tietysti Maija ystävän voitto omassa sarjassaan sekä Konapaikka J

Oma loppuaika 11:32:13 on paljon enemmän mitä odotin. Tavoite oli alle 12h. Katja kyllä sanoi jossain vaiheessa, että jos kaikki menee nappiin niin 11:30 on realistinen. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, niin enemmän pitää itseensä luottaa ja toisaalta nyt vähän harmittaa tuo 2min 13sek. tuossa, mutta jääpä seuraavalle kerralle parannettavaa ;)
Polar Flow
Kuva; Lasse Seppänen
Minä ja Maija Oravamäki, kotimatka alkaa... Kuva: Lasse Seppänen
Parantelen tässä keuhkoputkentulehdusta ja kuumetta, joka kaatoi torstai-iltana minut totaalisesti työpäivän päätteeksi. Nähtäväksi siis jää, olenko siinä kunnossa ensi viikon lauantaina, että pääsen ja ennen kaikkea onko järkeä startata Lost in Kajaani (24h) seikkailu-urheilukisaan. Jos tuo jää välistä toipumisen vuoksi, niin mieli halajaa tässä vielä maratonin juoksemiseen syksyn aikana, mutta katsotaan mihin tämä kääntyy.
Toisaalta mieli on vähän haikea, triathlonkausi on ohi –mutta jatkoa seuraa. Pidän kuitenkin pienen preikin syksyn aikana ja mietin tarkasti mihin seuraavaksi tähtään tuossa lajissa.

Kesä oli muutenkin huikeaa aikaa, valmennettavat niin triahlonissa kuin juoksussa ovat tehneet mahtavia suorituksia, omia ennätyksiä ja itsensä ylittämisiä on vaikka kuinka! Huikeita tyyppejä, joita on mahtavaa auttaa näissä asioissa J 
p.s. uusia valmennettaviakin mahtuu ;)


Syysterveisin, Anu

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kesä tuli, lumi suli...

Sukset on isketty naulaan noin kuukausi sitten. Ja kesäharjoittelu on aloitettu toden teolla vapun jälkeen J

Palataanpa hetkeksi huhtikuuhun ja Olokselle…
Lapponia hiihto oli huikea kokemus!  Pitkäaikainen haave ja se on nyt koettu kerran.  Kaikki ei mennyt kuitenkaan kuin strömsössä, sillä ensimmäistä kisaa edeltävänä iltana alkoi ilmaantua pieniä flunssan oireita, nenä tukossa ja silleen. Siinä sitten jännäsin, että pääsenkö viivalle, tuleeko kurkku kipeäksi, pää kipeäksi, kolottaako kroppaa, vai nouseeko kuume. Mitään näistä ei kisa-aamuna ollut ja päätin startata lenkkeilläkseni 60km. kisamatkan läpi. Henkisesti valmistauduin myös keskeyttämään jos olo sen vaatisi. Mitään riskiä en haluaisi ottaa terveyden ja kesän suhteen. Niinpä hiihtelin ekan 50km. käsijarru pohjassa ja vasta Särkijärven jälkeen kun maaliin oli n. 10km. ja olo ihan hyvä uskalsin alkaa hiihtää KILPAA! Siinä vaiheessa toki sijoitukset oli jo jaettu ja loppukiri ei juuri lopputulokseen tullut vaikuttamaan, mutta tulipa aukaistua konetta ;)

Olin ihan varma, että joko flunssa tulisi päälle nyt täysillä tai tuommoinen kisarökäys puhdistaisi. Tiistain välipäivänä palauttelinkin sopivasti kroppaa kävelylenkillä ja pienellä huonekalujen kantelulla, jota vanhempani olivat keksineet sopivasti taukojumpaksi ;)

Keskiviikon viisikymppinen lähtikin ihan eri tahdilla ja Vuotispirtiltä lähdöstä tempaistiin mäki aivan liian kovaa, onneksi ei kostautunut loppumatkasta! Vauhti jopa parani, vaikka heikot hetketkin olivat n. 10km. ennen Pallasta. Energiaa tankkasin kisassa hyvinkin säntillisesti joka juottopisteellä energiageeli ja siihen päälle nopeasti järjestäjiltä vesimuki. Muuten en hukannut aikaa pysähtelyyn/juomiseen vaan turvauduin juomarepun antiin.  

Viimeinen välipäivä meni tutulla tavalla (paitsi nyt ei ollut huonekalujen kantamista ohjelmassa;)  eli kävelylenkkiä, foam roller ja venyttelyä sekä suksien hinkkaamista. Tietysti ruokaa ja paljon!

Perjantaina pirisi puhelin kukonlaulun aikaan. Bussi Olokselta oli lähdössä klo. 7:00 Hettaan ja edessä 80km. Olokselle. Onneksi ei tiennyt ennakkoon mitä edessä oli. Lähdössä oli jo selvää, että kylmää kyytiä vastatuuleen… Alku menikin ok. kunnes päästiin avotunturiin! Tuuli tuiversi vastaan niin, että melkein nojata sai kuokkaa pukkien eteenpäin. Tuuli oli paikoin tuivertanut vitilunta joka ei luistanut sitten yhtään, eikä edessä kilometritolkulla näkyvä avotunturi juuri tilannetta lohduttanut. Alkoi mieleen hiipiä, kyllä triathlon on kivaa ei tarvitse pääsääntöisesti ainakaan  palella –tuli ikävä hellettä ja Mallorcan hivuttavia pyöränousuja auringonpaahteessa. Mietin mitä ihmettä täällä tunturissa teen? Kroppa oli niin jäässä, että kasvoja ei voinut liikuttaa. Jos olisi pysähtynyt niin siihen olisi jäänyt!
Onneksi kaikki haasteetkin loppuu joskus ja päästiin avotunturista pois ja n. 30km. kisaa taivallettua tuli ensimmäistä kertaa lämmin!  Se ei paljoa tosin lämmittänyt sillä juomarepun letku oli jäätynyt jo n. 10km. lähdöstä ja juomiseen järjestäjien huoltopaikolla meni aivan liian kauan. Yritin tunkea letkua puvun alle vasten paljasta ihoa ja välillä jopa purra epätoivoisena, jotta sulaisi. Vähän ennen Pallasta aloin taas hiihtämään oikeasti ja päätin ottaa pari minuuttia edessä menevän porukan kiinni ja sainkin sen ennen Torassieppiä vaikka koko matkan juomaletku oli ollut jäässä ja n. 10km. ennen maalia se sulasi! Huh J Ja piti ihan toppuutella, että ei imisi övereitä! Letkassa meno tuntui helpolta, mutta maltoin vastatuuliosuuden ja n. 4km. ennen maalia päätin lähteä vetämään ja porukka hajosi melko helposti.


Maalissa olo oli onnellinen ja yllättävän hyvä! Eihän tuo ole mikhään huitasta 80km. suksilla kilpaa ja yhteensä viidessä päivässä 190km. ;)


Nyt siirretään tuota hiihtokuntoa kesälajiin!

- Anu

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Ykkönen-kakkonen-ykkönen-kakkonen… Nollat!

Siinäpä talven ”plääni” hiihto skapojen osalta, aseen kanssa ja ilman. Näin se näyttää vain nykyinen sivulajikin sujuvan, luistaa kun lykätä muistaa ;) Talvi on siis mennyt treenien ja kisojen kannalta hyvin. Fiilis ja tuntemus on ollut hyvä! Joulukuussa oli olkapäässä rasitusperäistä tulehdusta, mutta se hoidettiin kuntoon hetimiten ODL:n liikuntaklinikalla ammattilaisten toimsesta.

SM-mitalit
Maakuntaviestissä mukana ja Kempele kakkoseksi :)
Hiihtostartteja on laskujen mukaan alla sileällä (=ilman asetta) nyt semmoiset 10x ja aseen kanssa 4x. Suksi on liikkunut paremmin, kuin koskaan ja otsikosta voi päätellä talven sijoitukset eli aina on pokkailtu pyttyjä ykkösenä tai kakkosena. Veteraanien ampumahiihdon SM-kilpailuista (N35) tuliaisina henkilökohtainen normaalimatkan kulta, pikamatkan hopea ja viestikulta. 

Sileältä piirinmestaruus ”tytöt” 35-sarjassa ja Tervahiihdosta NYL 37km. Hopea. Tiukan taistelun tuloksena! Tervahiihto Tulokset

Onnelliset maalissa (Kuva; Päivi Lohikoski, Tervahiihto)
Tervahiihto palkintojen jako (Kuva; Anna Talonen, Tervahiihto)
Lankku on liikkunut ja on ollut huikean hienoa kisata tuttuja kisasiskoja vastaan. Aina on ollut tiukkaa skapaa ja saanut laittaa itsensä täysillä likkon  -Ai, sitä tunnetta! Ampumahiihtopuolella on ammunta mennyt paremmin, kuin ikinä. Liekö ikä tehnyt tehtävänsä vai mentaalipuolen hallinta, treenin paljoudesta se ei ainakaan johdu ennemminkin laukausten vähyydestä ;)
 
Matkalla Tervahiihtoon valmennusryhmää Köykkyrissä tekniikkatreenissä!
Huikeaa on ollut päästä valmentamaan useita kuntoilijoita Tervahiihtoon ja nähdä se kehittyminen sekä treeni-into! Matkalla Tervahiihtoon valmennusryhmän kanssa trneenattiin n. puoli vuotta kohti 12.3.2016 Tervahiihtoa. Eilen oli viivalla n. 10 valmennuksessa tavalla tai toisella ollutta (Tervahiihtovalmennusryhmäläisiä, tekniikkavalmennuksissa olleita ja yksilö pt-valmennettavia). He kokivat huikeita onnistumisia, elämyksiä ja saavuttivat mahtavia suorituksia suurin osa itse itse
ään vastaan ”kilpaillen”! Olen niin onnellinen, että olen voinut auttaa heitä kohti unelmia ja tavoitteita :) Kiitos kaikille mukana olleille!

Tervahiihtopoppoota; Sakari Palsola (vas), minä, Lasse Seppänen, Päivi Lohikoski ja Maija Oravamäki.
Lopputalven suunnitelmat omalla kohdalla saikkaa ees-taas, sillä vielä hieman auki lähdenkö yleisen sarjan ampumahiihdon SM-kisoihin Rovaniemelle (riippuu viestijoukkueesta) ja jos lähden niin eiköhän sitä henkilökohtainen pikakisakin huitaista. Pääsisäisenä hiihdellään Muoniossa ja nähtäväksi jää, josko sinne Lapponiaan saisi itsensä järjestettyä., tai saahan sitä, mutta lapsenhoitoasiat määrittelee onnistuuko olla viivalla vai ei.

Toukokuussa kuitenkin kirmataan jo Terwamaratoonin puolikkaalla J  Sinne on taas tähtäämässä useampi valmennettava ja vielä ennättää mikäli mukaan mielii ;) Eikä ne kesän juoksutapahtumat siihen rajoitu. Triathlonpuolellakin on treenit pyörimässä niin omalla kohdalla, kuin valmennettavilla sillä sektorilla ja sinnekin puolelle löytyy täältä suunnalta apuja jos niitä kaipailee…


Nautitaan nyt vielä näistä talven antimista hetki ja luodaan pohjaa kesäkaudelle!

t. Anu
Tervahiihdon AfterSki tunnelmissa, hiihtokuningatar Riitta-Liisa Roposen ja puolisoni kanssa!

torstai 12. marraskuuta 2015

Kohti uutta kautta…

Syksy on mennyt vauhdikkaasti, syyskuussa Lost in Kajaani seikkailukilpailu (=retkeilyn) jälkeen meni pari viikkoa hyvin ”aivot narikassa” oman liikkumisen suhteen.
Lost in Kajaanin kisaraporttiin voit tutustua täällä!

Hiljalleen alkoi kuitenkin polte treenin pariin olla suuri, kun illat ja aika meni ihmetellessä miten älyttömästi olisi vapaa-aikaa jos ei treenaisi…

Visiot ensi kauteen ovat hyvin selkeät! 
IM Kööpenhamina kutsuu elokuun 21pv. Se on kauden päätavoite ja ajallinen tavoite on sen mukainen 50min. pois tämän kesän Kalmarin täysmatkan ajasta. Tavoite on kova, joo tiedän! Mutta elämässä pitää olla tavotteita ja haasteita, se motivoi sekä pistää liikkeelle harmainakin päivinä. Mitään ei koskaan saavuta jos ei ole valmis panostamaan, toimimaan.
Pientä stressiä toki meinasi asiasta tässä mennä viikkoina pukata, kun yksikseen miettii ja pohtii mitä tekee ja miten. Itselle on välillä niin ankara, onneksi sain Katjan taas vetämään oikeista piuhoista oikeaan suuntaan tätä settiä. Taas tuli todettua, että kyllä se valmentaja on hyvä olla olemassa itse kullakin ;)
Ravintoasiat on otettu pöydälle tarkkaan syyniin, sillä ensi kesänä en anna tällä kehon koostumuksella tasoitusta. 

Muita ensi kesän tavoitteita on Tervamaratonin puolikas, josta yritetään hyvää aikaa ilman muita jumppia alla…  SM Sprintti, joka on palkintomatka jos pääsen kehonkoostumuksen osalta siihen mitä tavoittelen.  Joroisille lähden joka tapauksessa ja ensi kesänä toivottavasti ilman vatsatautia viivalta viivalle saakka.

Jatketaanpa harjoituksia ja odotellaan lumia, sillä hiihtohommat alkaa toivottavasti pian. Sielläkin lappua rintaan sekä Tervahiihdossa ja toivottavasti myös Lapponiassa mikä on ollut haave 15vuotiaasta saakka!


- Anu