Toinen kerta ja onnistunut suoritus Kööpenhaminassa. Tähän kiteytyy paljon!
Koko pitkä kausi tähdättiin Kööpenhaminan täydenmatkan Ironman- kisaan, kaikkea
elämistä ja tekemistä rytmitti tämä elokuun 21pv. koittaanut kilpailu.
Kiitokset haluan lausua jo tässä alussa :) Kiitos rakas Lasse, olet antanut minulle aikaa treenata ja tukenut kuten pitääkin tällä matkalla. Kiitos kullannuppu Jonnelle, olet antanut äitille valtavasti voimaa! Kiitos läheisille, ystäville, kavereille tuesta ja ymmärryksestä :) Kiitos kaikille Oululaisille ja Suomalaisille Köpiksessä kannustamisesta ja erityisKiitos valmennettaville, vastavuoroisesti olette kannustaneet myös minua -olette aivan huippuja!
Kiitokset haluan lausua jo tässä alussa :) Kiitos rakas Lasse, olet antanut minulle aikaa treenata ja tukenut kuten pitääkin tällä matkalla. Kiitos kullannuppu Jonnelle, olet antanut äitille valtavasti voimaa! Kiitos läheisille, ystäville, kavereille tuesta ja ymmärryksestä :) Kiitos kaikille Oululaisille ja Suomalaisille Köpiksessä kannustamisesta ja erityisKiitos valmennettaville, vastavuoroisesti olette kannustaneet myös minua -olette aivan huippuja!
Nautin valtavasti siitä mitä tein (teen). Kesä meni jälleen nopeasti
treeninen ja kisailuiden, perheen ja töiden parissa. Startteja sain mukavasti
alle ennen Kööpenhaminaa.
Himoksen SM-sprintissä kävin hakemassa kauden
aloituksen kesäkuussa ja toteamassa, että pyörään pitää saada vauhtia paljon.
Oli kisassa hyvääkin, nimittäin juoksu.
Juhannukseksi suunnattiin Muonion mökille, jotta pääsen
tekemään laadukkaita pyörätreenejä kunnon maastoon (eihän näillä lakeuksilla
mäkiä ole).
Muonion "leiri" juhannuksen seurauksena Kemin sprintissä heinäkuun alussa pyörä
kulkikin ihan älyttömän hyvin ja fiilis oli korkealla vaikka pyörätreeni oli
vienyt lenkkarivauhtia hieman alaspäin. Olin luottavainen, kyllä se juoksu
mulla sujuu (aina, se on helpoin laji mulle).
Muoniossa, täällä mieli lepää! |
Minä ja valmennettavat Kemin kisassa :) |
Joroisten puolimatka SM-maalissa. |
Ennen Kööpenhaminaa oli ohjelmassa vielä sprinttikisaa Virpiniemessä.
Virpineiemestä haettiin hyvää treeniä sekä pääkopalle vahvistusta, että
homma kunto ovat kohdillaan. Sitä saatiin, vaikka nyt juoksu oli tahmeaa (taas
luotin siihen, että kyllä se maraton taittuu sitten kun tarve vaatii).
Virpiniemen jälkeen suuntasimme auton nokan kohti pohjois Ruotsin Kepnekaisea, parin päivän patikointi ja nousumetrit sekä alastulo veti jalat kyllä aika finaaliin. Kunnon siedätystä kivulle, josta selvittiin n. 1.5viikon toipumisajalla.
Minä ja valmennettavat Virpiniemessä :) |
Virpiniemen jälkeen suuntasimme auton nokan kohti pohjois Ruotsin Kepnekaisea, parin päivän patikointi ja nousumetrit sekä alastulo veti jalat kyllä aika finaaliin. Kunnon siedätystä kivulle, josta selvittiin n. 1.5viikon toipumisajalla.
Kuvia Kepnekaiselta. Kuvaajana: Lasse Seppänen. |
Köpis lähestyi ja viimeistelyt tehtiin, vaikka välillä satoi
kaatamalla ilman ollessa +10 astetta. Siinä kysyttiin kyllä päättäväisyyttä ja
tahtotilaa lähteä vispaamaan valmistavia pyörätreenejä tuulen puhaltaessa
Tyrnävän pelloilla vastaan tuossa säässä niin, niin että vauhtia tuskin sai yli
20km/h. vaikka polki aerokynnyksellä! Tulihan niitä kuviteltuja ”mäkiä”
tännekkin ;)
Kisaviikkona poikani sairastui ja jännitys tiivistyi,
tavoitteena oli pysyä vain terveenä! Käsidesit kättöön, vitamiineja ja marjoja
yms. kaksin käsin naamariin. Pojalle hali ja pusukielto (raakaa peliä, kun ei
äitiä saa etes halta!), kyllähän se raapaisi mutta nyt ei auttanut –tähän oli
tähdätty vuosi! En sairastunut –huh!
Kisa
Kööpenhamina on hieno kaupunki (suosittelen). Oltiin melkein
kaikki Oululaiset samassa hotellissa Scandic Front:ssa joka oli sijainniltaan
huippupaikalla (T2 ja maali, ihan
kävelymatkan päässä) ja keskustan ruokapaikat jne.
Uinti
Rolling start teki uinnista ja lähdöstä ruuhkattoman, vesi oli tyyni. Jännitystä aiheuttivat lähinnä medusat. Sumu teki suunnistamisesta ajoittain hieman haastavan. Keskityin uinnissa vain tekniikkaan ja suunnistamiseen. Tiesin, että pystyisin uimaan n. 1:15 ajan ilman hätäilyä ja rantautuessa katsoin 1:15:51. Nappi suoritus!
Pyörä
Ajettiin kahtena lenkkinä, alun ja lopun siirtymät olivat yksisuuntaisia. Eli T1 –ja T2 vaihtopaikat olivat eri paikoissa. Pyöräreitti oli suht tasainen, hieman lenkin loppupuolella kumpuilevaa maastoa. Pyörä rullasi hyvin ja tavoite 6h. oli pitkään menossa n.5min. alle, mutta 150-170km. kohdalla oli todella heikko hetki, jolloin vauhti laski ja päätin olla tempomatta siinä vaiheessa liikaa. Menin rennosti sen mitä meni, yhtään yrittämättä liikaa. Pyöräaika 6:03:06. oli kuitenkin minulle ok. suoritus.
Juoksu
Tiesin jo ennakkon, että jos ongelmia ei tule niin tällä
osuudella sijoitukset kohenee. Juoksu oli täysin asfalttia tai mukulakiveä
(mitä nyt toisessa päässä lenkkiä oli pieni puulaituri osuus). Jalat joutuivat
koville. Juoksu lähti hyvin, vähän pelottavankin hyvin kun katsoin ensimmäisen
5km. väliajan olevan jotain 26min. Annoin kuitenkin mennä, sen mikä tuntui
menevän sillä matka tekee kyllä tehtävänsä (ajattelin). Juoksu kierrettiin
neljänä lenkkinä, ensimmäinen meni kevyesti, toinen vaati vähän asennoitumista,
kolmas oli mielelle raskain ja tässä vaiheessa alkoi jo hieman painaa, neljäs
meni tahdonvoimalla kun tajusin viimeiselle kierrokselle lähtiessä että mara
saattaa mennä alle 4h. Oli fiilis mahtava, enkä antanut yhtään periksi. Selkiä
tuli vastaan ja päätin ohittaa kaikki naiset mitä näkyivät näkökentässä milloinkin
ennen maalia. Viimeiset 2km. juoksin mitä kintuista lähti ja loppukiri oli aika
tiukka ;)
Maalissa en heti tiennyt aikaanikaan, tovi meni huteraa oloa
tasatessa pyörätuolissa istuen.
Ironman Kopenhagen kisasivut
Ironman Kopenhagen kisasivut
Kisan jälkeen oli mahtavaa nähdä puoliso ja muita tuttuja <3 Suomalaisten naisten kanssa päästiinkin tuoreeltaan huoltoteltoilla vaihtamaan
kisakokemuksia. Kaikki vaikuttivat erittäin tyytyväisiltä ja sokerina pohjalla oli tietysti Maija ystävän voitto omassa sarjassaan sekä Konapaikka J
Oma loppuaika 11:32:13 on paljon enemmän mitä odotin. Tavoite
oli alle 12h. Katja kyllä sanoi jossain vaiheessa, että jos kaikki menee
nappiin niin 11:30 on realistinen. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, niin enemmän
pitää itseensä luottaa ja toisaalta nyt vähän harmittaa tuo 2min 13sek. tuossa,
mutta jääpä seuraavalle kerralle parannettavaa ;)
Polar Flow
Parantelen tässä keuhkoputkentulehdusta ja kuumetta, joka
kaatoi torstai-iltana minut totaalisesti työpäivän päätteeksi. Nähtäväksi siis
jää, olenko siinä kunnossa ensi viikon lauantaina, että pääsen ja ennen kaikkea
onko järkeä startata Lost in Kajaani (24h) seikkailu-urheilukisaan. Jos tuo jää
välistä toipumisen vuoksi, niin mieli halajaa tässä vielä maratonin
juoksemiseen syksyn aikana, mutta katsotaan mihin tämä kääntyy.
Polar Flow
Kuva; Lasse Seppänen |
Minä ja Maija Oravamäki, kotimatka alkaa... Kuva: Lasse Seppänen |
Toisaalta mieli on vähän haikea, triathlonkausi on ohi
–mutta jatkoa seuraa. Pidän kuitenkin pienen preikin syksyn aikana ja mietin
tarkasti mihin seuraavaksi tähtään tuossa lajissa.
Kesä oli muutenkin huikeaa aikaa, valmennettavat niin
triahlonissa kuin juoksussa ovat tehneet mahtavia suorituksia, omia ennätyksiä
ja itsensä ylittämisiä on vaikka kuinka! Huikeita tyyppejä, joita on mahtavaa
auttaa näissä asioissa J
p.s. uusia valmennettaviakin mahtuu ;)
p.s. uusia valmennettaviakin mahtuu ;)
Syysterveisin, Anu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti