Anu, you are a IRONMAN!

Toinen kerta ja onnistunut suoritus Kööpenhaminassa. Tähän kiteytyy paljon!

Koko pitkä kausi tähdättiin Kööpenhaminan täydenmatkan Ironman- kisaan, kaikkea elämistä ja tekemistä rytmitti tämä elokuun 21pv. koittaanut kilpailu.

Kiitokset haluan lausua jo tässä alussa :) Kiitos rakas Lasse, olet antanut minulle aikaa treenata ja tukenut kuten pitääkin tällä matkalla. Kiitos kullannuppu Jonnelle, olet antanut äitille valtavasti voimaa! Kiitos läheisille, ystäville, kavereille tuesta ja ymmärryksestä :) Kiitos kaikille Oululaisille ja Suomalaisille Köpiksessä kannustamisesta ja erityisKiitos valmennettaville, vastavuoroisesti olette kannustaneet myös minua -olette aivan huippuja!

Nautin valtavasti siitä mitä tein (teen). Kesä meni jälleen nopeasti treeninen ja kisailuiden, perheen ja töiden parissa. Startteja sain mukavasti alle ennen Kööpenhaminaa.

Himoksen SM-sprintissä kävin hakemassa kauden aloituksen kesäkuussa ja toteamassa, että pyörään pitää saada vauhtia paljon. Oli kisassa hyvääkin, nimittäin juoksu.

Juhannukseksi suunnattiin Muonion mökille, jotta pääsen tekemään laadukkaita pyörätreenejä kunnon maastoon (eihän näillä lakeuksilla mäkiä ole).

Muoniossa, täällä mieli lepää!

Muonion "leiri" juhannuksen seurauksena Kemin sprintissä heinäkuun alussa pyörä kulkikin ihan älyttömän hyvin ja fiilis oli korkealla vaikka pyörätreeni oli vienyt lenkkarivauhtia hieman alaspäin. Olin luottavainen, kyllä se juoksu mulla sujuu (aina, se on helpoin laji mulle).

Minä ja valmennettavat Kemin kisassa :)

Joroisten SM-puolimatka viikolla sairastin orastavaa flunssaa ja kisassa olikin vähän käsijarrumeininkiä uinnissa ja pyörässä aina 60km. kohdalle. Juoksu rullasi hyvin ja loppuaikatavoite alle 5:30 oli totta. Ihan tyytyväinen en kyllä ollut, koska oli se tunne että en ihan sitä saanut irti mitä otettavissa oli. Tyytyväisyys huokui kuitenkin siinä mielessä, että tiesin tämän lupaavan hyvää Kööpenhaminaan sillä oli se tunne, että tuota samaa vauhtia olisi jaksanut vetää pidempään mitä puolimatka nyt vaati.

Joroisten puolimatka SM-maalissa.

Ennen Kööpenhaminaa oli ohjelmassa vielä sprinttikisaa Virpiniemessä. 

Minä ja valmennettavat Virpiniemessä :)

Virpineiemestä haettiin hyvää treeniä sekä pääkopalle vahvistusta, että homma kunto ovat kohdillaan. Sitä saatiin, vaikka nyt juoksu oli tahmeaa (taas luotin siihen, että kyllä se maraton taittuu sitten kun tarve vaatii).

Virpiniemen jälkeen suuntasimme auton nokan kohti pohjois Ruotsin Kepnekaisea, parin päivän patikointi ja nousumetrit sekä alastulo veti jalat kyllä aika finaaliin. Kunnon siedätystä kivulle, josta selvittiin n. 1.5viikon toipumisajalla.

 Kuvia Kepnekaiselta. Kuvaajana: Lasse Seppänen.

Köpis lähestyi ja viimeistelyt tehtiin, vaikka välillä satoi kaatamalla ilman ollessa +10 astetta. Siinä kysyttiin kyllä päättäväisyyttä ja tahtotilaa lähteä vispaamaan valmistavia pyörätreenejä tuulen puhaltaessa Tyrnävän pelloilla vastaan tuossa säässä niin, niin että vauhtia tuskin sai yli 20km/h. vaikka polki aerokynnyksellä! Tulihan niitä kuviteltuja ”mäkiä” tännekkin ;)

Kisaviikkona poikani sairastui ja jännitys tiivistyi, tavoitteena oli pysyä vain terveenä! Käsidesit kättöön, vitamiineja ja marjoja yms. kaksin käsin naamariin. Pojalle hali ja pusukielto (raakaa peliä, kun ei äitiä saa etes halta!), kyllähän se raapaisi mutta nyt ei auttanut –tähän oli tähdätty vuosi! En sairastunut –huh!

Kisa

Kööpenhamina on hieno kaupunki (suosittelen). Oltiin melkein kaikki Oululaiset samassa hotellissa Scandic Front:ssa joka oli sijainniltaan huippupaikalla  (T2 ja maali, ihan kävelymatkan päässä) ja keskustan ruokapaikat jne.

Uinti

Rolling start teki uinnista ja lähdöstä ruuhkattoman, vesi oli tyyni. Jännitystä aiheuttivat lähinnä medusat. Sumu teki suunnistamisesta ajoittain hieman haastavan. Keskityin uinnissa vain tekniikkaan ja suunnistamiseen. Tiesin, että pystyisin uimaan n. 1:15 ajan ilman hätäilyä ja rantautuessa katsoin 1:15:51. Nappi suoritus!

Pyörä

Ajettiin kahtena lenkkinä, alun ja lopun siirtymät olivat yksisuuntaisia. Eli T1 –ja T2 vaihtopaikat olivat eri paikoissa. Pyöräreitti oli suht tasainen, hieman lenkin loppupuolella kumpuilevaa maastoa. Pyörä rullasi hyvin ja tavoite 6h. oli pitkään menossa n.5min. alle, mutta 150-170km. kohdalla oli todella heikko hetki, jolloin vauhti laski ja päätin olla tempomatta siinä vaiheessa liikaa. Menin rennosti sen mitä meni, yhtään yrittämättä liikaa. Pyöräaika 6:03:06. oli kuitenkin minulle ok. suoritus.

Juoksu

Tiesin jo ennakkon, että jos ongelmia ei tule niin tällä osuudella sijoitukset kohenee. Juoksu oli täysin asfalttia tai mukulakiveä (mitä nyt toisessa päässä lenkkiä oli pieni puulaituri osuus). Jalat joutuivat koville. Juoksu lähti hyvin, vähän pelottavankin hyvin kun katsoin ensimmäisen 5km. väliajan olevan jotain 26min. Annoin kuitenkin mennä, sen mikä tuntui menevän sillä matka tekee kyllä tehtävänsä (ajattelin). Juoksu kierrettiin neljänä lenkkinä, ensimmäinen meni kevyesti, toinen vaati vähän asennoitumista, kolmas oli mielelle raskain ja tässä vaiheessa alkoi jo hieman painaa, neljäs meni tahdonvoimalla kun tajusin viimeiselle kierrokselle lähtiessä että mara saattaa mennä alle 4h. Oli fiilis mahtava, enkä antanut yhtään periksi. Selkiä tuli vastaan ja päätin ohittaa kaikki naiset mitä näkyivät näkökentässä milloinkin ennen maalia. Viimeiset 2km. juoksin mitä kintuista lähti ja loppukiri oli aika tiukka ;)

Maalissa en heti tiennyt aikaanikaan, tovi meni huteraa oloa tasatessa pyörätuolissa istuen.
Ironman Kopenhagen kisasivut

Kisan jälkeen oli mahtavaa nähdä puoliso ja muita tuttuja <3 Suomalaisten naisten kanssa päästiinkin tuoreeltaan huoltoteltoilla vaihtamaan kisakokemuksia. Kaikki vaikuttivat erittäin tyytyväisiltä ja sokerina pohjalla oli tietysti Maija ystävän voitto omassa sarjassaan sekä Konapaikka J

Oma loppuaika 11:32:13 on paljon enemmän mitä odotin. Tavoite oli alle 12h. Katja kyllä sanoi jossain vaiheessa, että jos kaikki menee nappiin niin 11:30 on realistinen. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, niin enemmän pitää itseensä luottaa ja toisaalta nyt vähän harmittaa tuo 2min 13sek. tuossa, mutta jääpä seuraavalle kerralle parannettavaa ;)
Polar Flow

Kuva; Lasse Seppänen

Minä ja Maija Oravamäki, kotimatka alkaa... Kuva: Lasse Seppänen

Parantelen tässä keuhkoputkentulehdusta ja kuumetta, joka kaatoi torstai-iltana minut totaalisesti työpäivän päätteeksi. Nähtäväksi siis jää, olenko siinä kunnossa ensi viikon lauantaina, että pääsen ja ennen kaikkea onko järkeä startata Lost in Kajaani (24h) seikkailu-urheilukisaan. Jos tuo jää välistä toipumisen vuoksi, niin mieli halajaa tässä vielä maratonin juoksemiseen syksyn aikana, mutta katsotaan mihin tämä kääntyy.

Toisaalta mieli on vähän haikea, triathlonkausi on ohi –mutta jatkoa seuraa. Pidän kuitenkin pienen preikin syksyn aikana ja mietin tarkasti mihin seuraavaksi tähtään tuossa lajissa.

Kesä oli muutenkin huikeaa aikaa, valmennettavat niin triahlonissa kuin juoksussa ovat tehneet mahtavia suorituksia, omia ennätyksiä ja itsensä ylittämisiä on vaikka kuinka! Huikeita tyyppejä, joita on mahtavaa auttaa näissä asioissa J 
p.s. uusia valmennettaviakin mahtuu ;)

Syysterveisin, Anu