IRONMAN Kalmar

Huh! Mä tein sen, unelma on täyttynyt :D

Kaikista haasteista selvinneenä ja salmonellan selättäneenä n. 1 viikko ennen kisaa voin todeta olevani todellakin VOITTAJA!

Raportin kirjoittaminen nyt vähän venyi, mutta tässä sitä sitten tulee…

Matkasimme Kalmariin lentämällä Oulusta Helsingin kautta Tukholamaan ja sieltä vuokra-autolla pelipaikoille. Pyörät olivat menneet jo seurakavereiden autokyyteillä, joten helppo lentää ja valmistautua kisaan kun ei tarvinnut pyörän purku- kasaus urakkaa suorittaa, saatikka kisan jälkeen väsyneenä samaa rumbaa.

Torstaina rekisteröinnin, ”pakollisten” kisa expo shoppailujen ja ruokailun jälkeen suuntasimme kisainfoon, joka pidettiin muutaman kilometrin päässä vaihtoalueelta tennishalleilla. Infossa oli tosi paljon porukkaa, mutta tila oli hyvin järjestetty ja toimiva. Infon jälkeen nappasimme pasta-ateriat rasioissa mukaan suuntasimme majoituspaikkaan Öölannin puolelle. Samalla näimme sen huikean sillan mitä pääsisimme kisassa ajamaan mantereen puolelta Öölantiin ja paluumatkalla takas!

Perjantai aamuna kävimme seurakavereiden kanssa tutustumassa ja uintireittiin maalta ja mereltä käsin. Lähdimme uimaan aallonmurtajalta ja siinä märkkäriä päälle kiskoessa alkoi jo aallot vähän hirvittää, ei meillä Oulussa ole koskaan tuommoisissa päässyt treenaamaan. Veteen päästyä ja tovin uitua, mieli rauhoittui –ei ne nyt niin pahat olekaan (onneksi en tässä vaiheessa tiennyt mitä seuraavana päivänä oli odotettavissa)!

Iltapäivä ja ilta meni sitten varustepusseja, pyörää ja energioita säätäessä seuraavaan päivään. Kävimme viemässä varusteet vaihtoalueelle ja kaupan kautta mökille ”rauhoittumaan”.

Uni tuli hyvin, oli sen verran ollut äksöniä päivän aikana. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa ei jännittänyt vielä juurikaan, ehkä hieman uinti kokonaisuutena (heikoin lenkkini).

Kisa-aamu

Valkeni tuulisena, mutta aurinkoisena. Kello herätti jo puoli viiden pintaan ja vartin yli viisi lähtövalmiina kisapaikalle. Pyörän renkaisiin ilmat, juomat pyörään ja viimeiset tsekit muihin varustepusseihin sekä varapatruuna hiilidioksidia pyörän varustelaukkuun. Renkaat oli ”litkutettu”, mutta kaikki henkiset takaportit myös varustepuolella huomioitu eli jos rengas menee ja eka patruuna paniikissa tulee töppäiltyä on vielä toinen varmuuden vuoksi mukana.

Sitten marssittiin Oulun jengin kanssa kohti sataman lähtöpaikkaa ja fiilis oli odottavan innostunut! Ei vieläkään mitään mega jännitystä, ihan toista mitä muilla matkoilla. Tietää, että päivä ollaan liikkeessä –turha sitä on jännittää! Sitähän mä tykkään tehdä, tunti tolkulla eli lenkkeillä ;)

Lähtö

Märkkärit päälle, varustepussi järjestäjien kuormaan, tsempit seurakavereille ja tsemppi pusu miehelle! Sitten menimme Maijan kanssa lähtöryhmän 1h 20min. keulille. TÖÖT, lähtö tapahtui ja porukka alkoi madella eteenpäin. Vikat tsempit Maijan kanssa ja sitten sitä mentiin!

Uinti

Eka n. 100m. Meni rytmiä hakiessa ja sitten se todellisuus avautui! 

Useat Teistä onkin varmasti jo lukenut haastavista olosuhteista:

Hesarin sivuilta

Iltalehden sivuilta

Aallot tuli kohti semmoisella paukkeella, että rytmitys oli räpellystä. Suunta oli hukassa ja vihreitä lakkeja näky siellä ja täällä. Pari vetoa rintaa, tilanteen rauhoittamiseksi ja katsetta eteenpäin. 

Oli virhe katsoa miltä meri näytti! Ihan hirveää, en selviä, mitä teen…? 

Mieleen tuli Katja valmentajani sanat, alku vaan rauhassa! Niin rauhassa, mutta kun ei ne muut uimarit häiritse vaan nämä aallot on pikku AUTON kokoisia....

Päätin, että selviän tästä –ihan varmana selviän, tähän tämä ei kaadu! Aivan sama kauan menee aikaa, kunhan selviän täältä hengissä ja kunnialla pois. Tähän hommaan ei unelmani kaadu. 

Ensimmäisellä pitkällä suoralla tein heti ison suunnistusvirheen uidessa aluksi väärää (tuloreitin) poijua kohti, onneksi huomasin sen ja osa näytti vetävän vielä isomman lenkin siinä kohtaa. Poijuilla oli hieman ruuhkaista, mutta muuten väljää. Takasin päin pitkällä tulosuoralla tuli toinen pummi ja vesiskootterit jo huitoi, että reitti on tuollapäin! Joo, mutta ei mitään hajua missä on se seuraava poiju mihin uida, kun aallot esti näkyvyyden… Kauhoin vaan eteenpäin, ajatellen että metri metriltä lähestyy kohta mistä näen seuraavan poijun. Tämän poijun jälkeen olikin viimeiset n. 800m. Helpompaa osuutta aallonmurtajien ja lahden poukaman helpottaessa aallokkoa. Onnistuin sielläkin mutkittelemaan kivasti, ilmeisesti ”pönttö” vähän sekaisin keinutuksesta. Lisäksi joku veti kyynärpäällä käsivedon loppuvaiheessa suoraan minua silmään ja tuntui, että lasi painui silmäkuoppaan. 

Oli helpottavaa nähdä rantautumispaikka, just kun uinti alkoi tuntua helpolta se loppui! Kello näytti 1:33:03 eli 13min 3sek. yli tavoiteajan. Olin pettynyt, mutta mielissään –selvisin!

T1

Vaihto meni nopeasti, viimeisenä telttaan ja siellä olleista ensimmäisenä ulos vaikka tein mielestäni kaiken tosi rauhassa.  Olin laittanut talkin pyöräkenkiin valmiiksi eli näin menivät mukavasti kosteisiin jalkoihin ja ennaltaehkäisee myös rakkoja. Juosten Wc:n kautta pyörälle ja tsemppihuudot seurakaverille, joka oli juuri ottamassa pyörää telineestä. Kannustus oli vaihtoalueella huikea!

Pyöräily

Koko pyöräilyn ajan oli mielessä, että kovempaakin voisi mennä mutta maraton on vielä edessä! Joten säästele, älä keuli (kuten valmentajani oli ohjeistanut). Menin maltilla omaa vauhtia vaikka eka kymppi vastatuuleen Öölantiin johtavaa siltaa pitkin oli älyttömän hidas ajallisesti. En seurannut koko reitillä vauhteja, vain sykettä ja tuntemusta. Ekan 70-80km. Olin kyllä aika tukkona, porukka paineli ohi , mutta pidin pääni ja luotin omaan tekemiseen enkä alkanut hätääntyä tästä. Väliaikoja tuli muutaman kerran vilkaistua ja totesin, että olen ihan hyvässä vauhdissa. Vähän ennen satkua alkoi selkää tulla edestäpäin vastaan, vaikka en ollut tehnyt mitään vauhdin lisäystä. Tuuli antoi välillä mukavasti vastusta, mutta myös hyviä myötätuuliosuuksia oli. Reitin varrella kylästä toiseen oli mahtava kannustus! Ihmiset oli viritelleet piknik paikkoja, pöytiä ja tuoleja teiden varsille ja kannustivat tien varsilla huikealla otteella J 

Satkun jälkeen jouduin pysähtymään pikaisesti wc.ssä ja aikaa meni n. 2min. Oli huomattavasti helpompi jatkaa matkaa, ilman wc hätää! Hieman tämän jälkeen alaselkää alkoi kiristää sen verran, että päätin ottaa varmuuden vuoksi yhden buranan ja se kyllä auttoi hyvin. Menomatkalla siltaosuudella oli huikeaa päästellä myötätuuleen! Pieni lenkki kisa-alueella ja sen jälkeen viimeinen lenkki mantereen puolella. Vauhti pysyi koko ajan tasaisena ja viimeisen 80km. Aikana oli hyvä fiilis, vaikka niskaa tuntui hieman jumittavan ja jopa tuntui himan pahaa oloa sen vuoksi olevan. Vauhdin jako tuntui onnistuneen eli pystyin pitämään loppuun saakka samaa tahtia. Myöskään mitään ongelmia energiansaannin  tai nesteytyksen suhteen ei ollut. Pyörä meni yllättävän helposti ja oli helpottavaa hypätä aeroasennosta pystyasentoon vaikka olisihan tuota vielä polkenut jos matkaa olisi ollut jäljellä ;)

Pyöräilyaika 6:32:27. Eli 2min.27sek. yli ihanneaikani. Koko matka aerobisella kynnyksellä sykkeen osalta, pieniä piikkejä ja notkahduksia suuntaan sekä toiseen toki oli. 

T2

Kävellen pyörä telineeseen, ei se nyt niin kiire tällä matkalla ole ja aika muutos asennossa eli päätin ottaa varmuuden päälle kramppien yms. Suhteen. Kun yleensä ne ovat iskeneet juuri vaihdoissa. Nyt ei mitään! Wc:n kautta vaihtopussille ja telttaan vaihtamaan. Taas vikana sisälle ja ensimmäisenä ulos (jotain hyötyä tuosta seikkailutaustasta tässäkin suhteessa).

Olin talkittanut valmiiksi myös lenkkarit ja sukat, joten näppärästi sujahti jalkaan.

Juoksu

Taas takaraivossa, ei saa alussa homma lähteä keulimaan! Ja minähän tein kuten oli suunniteltu, vaikka porukkaa lappasi taas alussa ohi antaumuksella. Juoksun alkuosuus kierteli keskustan alueella ja ohitti maalialueen, hitsi mikä tunnelma siellä oli! Ihan kylmät väreet meni, kun juoksi ohi J Reitti jatkui sataman kautta kohti tennishallia ja kierteli sieltä rantateitä ja polkuja (leveitä sorapohjaisia) sekä asutusalueiden läpi kohti vaihtoaluetta ja uudelle kierrokselle. Juoksu suoritettiin 3x14km. Lenkkinä. Ensimmäisen lenkin aikana en miettinyt liikaa matkaa/kilometrejä, mitä edessä vaan yritin edetä rennosti omaa vauhtia. Eka kymppi menikin hieman alle 1h. Toisella kierroksella aloin pysyä porukan mukana ja ohi ei ollut enää niin suurta trafiikkia. Toinen kymppi hieman yli 1h. Sittenhän se vasta alkoi. Väsymys ja matkan rasitus alkoi painaa jäsenissä kilometri kilometriltä. Otin suolatablettia ja magnesiumia ihan varuiltakin. Buranaa olin napannut lisää jo juoksun alussa kun vasempaan polveen vähän kiristi, lääke vei kiristyksen.

Ennakkoon olin päättänyt, että en kävele missään muualla kuin juottoasemilla ja siitä pidin kiinni loppuun saakka. Myös viimeisellä kierroksella vaikka jokainen askel sattui viimeisen kympin aikana niin, että vedet meinasi silmistä tulla. Tsemppasin, mietin vain että kyllä tämä kohta loppuu, jokainen askel lähempänä maalia ja että enemmänkin on joskus sattunut, kyllä mä kestän. Käsillä vaan rytmiä ja jalkaa liikkeelle. Viimeisen kierroksen aikana ohi ei mennyt yhtään naista eikä miehiäkään kuin muutama, alkoi muillakin matka painaamaan. Ohitettavaa oli ja nautin siitä, että sain korkattua todella triathleettien näköisiä miehiä ;) Harrastin siis miesten takaa-ajoa, aina uusi uhri edestä haarukkaan ja tavoitteena painella ohi! Kannustus oli koko juoksureitin matkalla ennen kuvailematonta.

4km. Ennen maalia sain viimeisen nauhan käteeni suoritetuista kierroksista ja tuuletin jo tässä vaiheessa vapautuneesti! Maalisuoralle kääntyessä, ei tuuletusta pidätellyt enää mikään, suu oli korvissa ja fiilis huikea. Punainen matto lähestyi ja otin tilanteesta kaiken irti, kuuluttajan kajauttaessa; Anu, you are a IRONMAN!

Juoksu 4h. 24min. 15sek. elämäni ensimmäinen maraton ja vähän vajaa 6min. nopeammin mitä oli tavoite. Ja taas koko matka meni sykkeen osalta tasaisesti aerobisella kynnyksellä.

Maalissa

Homma toimi hienosti, heti oli avustaja tuomassa juomista ja lämmittävää foliolakanaa. Finisher kuvauksen kautta saatteli ”elpymisalueelle”, auttoi hakemaan huoltokassin ja finisher paidan sekä neuvoi suihkut sekä ruokapaikan. Pikasuihkun kautta pari pizza palaa, keitinlientä, vesimelonia ja alkoholiton olut. Vähän pakkosyöntiä, sillä nälkä ei ollut eikä yleensä tämmöisen jälkeen heti mikään maistu. Jalat olivat aika kankeat ja liikkuminen kävi askel askeleelta vaikeammaksi, mutta eihän sillä enää  mitään väliä ollut!

Summa summarum

Loppuaika 12:38:46. Unelma-aikani oli 12:30:00, josta jäätiin vain hieman lähinnä uinnin vuoksi. Tyytyväinen olen joka tapauksessa. Vauhdinjaot menivät todella nappiin, pystyin jatkamaan tasaista vauhtia osuuksien loppuvaiheisiin saakka ilman vauhtien laskemista. Ja vaikka itseään vastaan näissä kilpailee niin sijoituksen parantuminen asteittain loppuun saakka ilahduttaa kyllä!
Linkki tulospalveluun

Fiilis vielä viikko kisan jälkeen aivan huikea! Kaikkien niiden vaikeuksien jälkeen, kaikki onnistui J Yksi unelma saavutettu ja tähän tämä ei jää, sillä nyt on lopullisesti sydän menetetty ja varsinkin täysmatkalle! Tämä on mun juttu :D 

Jalat olivat sairaan kipeät n. 5pv. kisan jälkeen, mutta nyt onnistuu jo kävellä kinkkaamatta. 

Onnea matkaseuralle ja koko Oulun tiimille! Huikeita vetoja kaikilla ja sokerina pohjalla Maijan voitto :D Kaikki (Oulun alueelta kisassa ollutta) seisemän startannutta saavutti myös maalin, joten voittajia kaikki :D

Valmistavat treenit ja valmistautumisen haasteet

Sattumusten sumaa pukkaa puskista ja pensaista…Asiaan!

Joroisten SM-startin jäätyä välistä pöntöllä vierailujen vuoksi, ajatukset oli käännetty kovasti kohti kauden kohokohtaa Kalmar IM-täysmatkaa. Treenit meni taudista toipumisen jälkeen hyvin. Ohjelmassa oli  valmistavina treeneinä mm. Tiukka 90km. Pyörä+perään 30min. juoksu IM-vauhdilla ja 18km.juoksu tehoilla sekä sokerina pohjalla Virpiniemen Triathlon kilpailu 2.8. 

Muut menivät kuin unelma ja fiilis oli kuin unessa, mutta sitten Virpiniemessä piti jo vääntää vitsiä ;) Uinti siellä meni hyvin, rennosti puolikkaan vauhdilla aaltojen tuodessa mukavasti keinutusta. 

Pyörä lähti liikkeelle ok. 

Pyörälle lähtö (Kuva; Anna Backman) 

Kunnes ihmettelin sykkeiden nousua ja vauhdin laskua, seuraavaksi tajusin että joku ”harraa” vauhtia. Vilkaisu ja takarengas lussuna, sitten alkoi samassa tuntua jo läpi ja eiku parkkiin. Huikaten seurakaverille; "takarengas!" Siinä sitä sitten hinkattiin ja harjoituksen puute pisti vihaksi! Porukka painoi ohi, osa eli myötätunnossa ja pahoitteli. Minkäs teit, hyvä että sattui nyt ajattelin ja tämähän oli vaan harjoitus, kampesin positiivisuutta peliin. Ei ollut helppoa vaihtaa korkeaan kiekkoon, kun sitä ei tosiaan aikaisemmin ole tuommoiseen tehnyt. 

Pyörätiellä lenkkeilleet OTC:n seurakaveri miehet onnkesi tulivat hieman helppimään, kun heille blondina huutelin ;) Saako auttaa; ”Joo, joo saa! Infossa sanottiin, että saa!” Siinä pikku pumpulla yritettiin punnertaa painetta renkaaseen, heikolta näytti. Toisella miehistä oli patruuna ja sanoi että voidaan käyttää, ”oikeeesti, meinaatko?” … Juu, antaa mennä vaan… ”En mä osaa!” (niin tiedän tämäkin pitää ennen Kalmaria harjoitella, tunsin kyllä oloni avuttomaksi ja noloksi).

Miehet auttoi ja renkaaseen saatiin paine! 

Muistan, että ehkä kiitin!? Hitto, kiitinkö? Oikeesti, pikkasenkö pää pörrällä! 

Jos olisin ollut oikeassa kisassa olisin lyönyt hanskat tiskiin, mutta tämähän oli harkkakisa –ajattelin muiden vetäessä jo toista perusmatkan kierrosta, kun pääsin jatkamaan matkaa n. 10km. Kohdalta. Ja kun tämä haaste ei riittänyt niin seuraavaksi huomaan ajaneeni 2km. HUTI (pitkäksi) REITILTÄ. Kääntöpaikka oli ollut jo kilsa aikaisemmin (huusi toimittaja)! 

Just, ajoin hetkeä aikaisemmin autojen perässä töyssylle ja autojen jarruttaessa oli huomio siinä, että en aja niiden perään ei siinä että töyssy korokkeen keskellä oli iso saavi (kääntöpaikan merkiksi). Muistan, että ihmettelin sitä menomatkalla ja autojen perässä tullessa sitä että miksi toimitsija seisoo siinä tien vieressä (tekemättä mitään)?

No, joo tämän hutiretken jälkeen nauratti lähinnä! Päätin lenkkeillä hymyssä suin koko lenkin, koko rahan edestä J

Juoksu meni rennosti semmoista puolimatkan vauhtia, mitä tässä hosumaan. Hyvä reeni ja vika kilsa konetta aukaisten kilsavauhti alle 5:00min/km. Ja olo olisi ollut niin hyvä, että kuten teletapit; UUDESTAAN!  Maalissa nauratti, hitisi oli hupasa reissu ;)

Samassa kisassa pikamatkalla oli valmennettavia ja olin heille terävöittänyt tiettyjä asioita, mutta sitten ryssin itse täysin... Aika opettavaista! Mitään ei kannata pitää itsestään selvänä, kuten sitä että reitillä ohjataan ja KUUNTELE se INFO! Älä höpötä ja hössötä, silloin seurasiskon kanssa ;) 

Ei pahalla, meillä oli hauskat jutut!

Sunnuntain kisan jälkeen kelkka taas tökkäs totaallisesti!

Maanantaina tuli heikko olo, hirveä vilu ja päänsärky sekä vatsakrampit. Kuumetta 38. Oikeesti, voiko olla TOTTA! Itkuhan siinä pääsi... Tuntui, että seinä kaatuu. Voiko näin olla, miks taas, mikä mulla on? Kaikki ihan puskista taas!

Tiistaina olo paheni ja hyvä, että pystyssä pysyi! Vatsa vei kippuralle ja kuumetta melkein 39. Ihana seurasiskoni (lääkäri) soitti, kun oli seuranut minun facebook-päivityksiä. Haastatteli ja sanoi, että nyt päivystykseen. Pääsin sinne mieheni kuskaamana (ei minusta ajamaan ollut)  ja heti erikoislääkärille (Iso Kiitos tämän ihanan seurasiskon, joka minut lääkäriin käski)!  

Tippa käteen ja kipulääkettä suoraan suoneen. Kuume nousee vaan… Kokeita, kokeita, kuvaa ja kuvaa… Odotusta ja tutkimusta… Mitään ei löydy, grp 30. 

Kotiin puolen yön aikaan taksilla nukkumaan ja aamulla takasin. Lisää kokeita sieltä ja täältä. Tutkimuksia lisää, grp 40, mutta –MITÄÄN SYYTÄ EI LÖYDY! 

Oikeesti… Diagnoosiksi kirjataan: virusperäinen vatsapöpö. Mieli jää hyvin epävarmaksi, niinköhän on tuo!? Kotiin vatsasuojalääkkeen (Somac) kanssa sekä höysteeksi Litalgin ja Panadol Forte (kunnon tainnutus coktail). Jos ei helpota parissa viikossa niin sitten päästään nielemään letkua L Kerron kisasta lääkärille, ei ota kantaa. Voi kuulemma kisata jos olo ok. eikä kuumetta ole kisoja ennen. Joopa joo…

Kotona alkaa fb-viestiä kavereilta pukata. Eräs ystävä oli syönyt vkl:na energiapatukoita mitä sai meiltä, kun oli päiväys mennyt 9.7.2015 ja tullut vatsatautiin sekä kuumeeseen. POMMI, siinäkö syy? Olin vetänyt itse patukoita useampana päivänä ja esim. juuri maanantaina ennen huonon olon alkua sekä viimeksi tänään sairaalassa, kun piti tekemällä tehdä wc-asiaa, prkl! Ruokamyrkytyskö? Ehkä? Ehkä viruspohjainen vatsapöpö… Ehkä…ehkä…

Sitten eräs kaveri, jolla sama krooninen sairaus, kun minulla laittaa viestiä, että hänellä ollut sairauden akuutimmassa vaiheessa samoja oireita kun minulla nyt. Ja taas yksi EHKÄ lisää… Kaikki arvailuja…

Olo alkaa onneksi helpottaa, kuume ei enää nouse. Vatsaa nipistelee hieman vähemmän, päätä ei särje. Jospa tämä tästä, jospa… Kyllä tämä tästä –positiivisesti eteenpäin! Kyllä mä selviän ja selviän sinne Kalmar IM-lähtöviivalle ja selviän maaliin. USKO ja LUOTTO löytyy, sitä ei saa menettää! Mä olen siellä, ihan varmasti olen J 

Lähden ostamaan pyörään uusia päälyskumeja ja muita tarvittavia vermeitä Kalmariin!

Terveyttä kunnioittaen, Suomalaisella sisulla, blondin positiivisella pöljyydellä ja hymy huulilla!

Jännittää ;)

- Anu

DNF ja DNS

Viimeinen kuukausi on ollut vähän turhankin tapahtuma ”rikas” - otsikosta päätellen…

DNF

Viikko juhannuksen jälkeen Ii:ssä kisattiin Kärkkäinen  Challenge seikkailu-urheilukilpailu. Osallistuimme Passion Adventure tiimin kanssa kahdella joukkueella 12h. kilpailuun. Sillä eihän näin lähellä kotinurkkia olevaa mielenkiintoista seikkailu skapaa malta jättää välistä! Lähdimme hyvällä asenteella ja päättäväisinä mukaan. Kisamateriaali haettiin jo perjantaina ja siinähän se ilta sitten vierähti, kun mittasimme laskimme ja piirsimme reittejämme karttoihin, sillä vaihtoehtoja tuntui riittävän tällä kertaa rogaining periaatteella käytävään kilpailuun. Olikin jo puoli yö ennen kuin pääsin pötkölleen ja aamulla viideltä ylös, sillä startti oli klo. 8:00.

Kisa lähti liikkeelle prologi –tehtävällä, josta emme saaneet puhdasta suoritusta ja sakkorinki juosten kutsui. Siittä jatkoimme rullaluisteluosuudelle, jossa heti alkuun otettiin luulot pois kun rasti oli jemmattu ison ojanrummun toiselle puolelle nelostien alla. Siellä sitä sitten sukkasillaan kahlattiin reisiä myöten ruskeassa vedessä. Luistimet takasin jalkaan ja sauvoilla vauhtia, vauhtimme oli hyvää sillä kaikilla tiimin jäsenillä on hiihtotausta. 

Ohitimme joukkueen ja vedin letkaa, kunnes tapahtui se mitä ei koskaan toivo tapahtuvan! Peesissäni tulleen joukkuekaverin luistin tökkäsi johonkin täydestä vauhdista ja hän lensi yhden luistimen liu’usta suoraan asfaltille. Heti oli kipu valtava ja jäimme katsomaan miten edetään. Yksi rasti haettiin 200m. päästä, paikattiin  ruhjeita ja tehtiin pikakartoitus. Jatkoimme hiljakseen seuraavalle rastille joka tässä tapauksessa oli onneksi Palolaitoksella. Kävin tekemässä Quest -tehtävän ja muu tiimi mietti miten jatketaan. Jatkettiin, mutta sitten jo 200m. Paloasemalta lähdön jälkeen oli selvää, että loukkaantuneena ei ole mitään järkeä jatkaa vaan on päästävä tutkimuksiin ja hoitoon pian. Kirpaisi kaikkia, mutta terveys ennen kaikkea ja joukkueemme hajosi eli jatkoin kilpailua kahdestaan toisen tiimin jäsenen kanssa.  Kisasimme siis tästä eteenpäin kilpailun ulkopuolella, sillä vajaalla tiimillä ei ole enää kilpailun sääntöjen mukaan mukana kisassa. Vedimme hyvällä tatsilla, kunnes seuraavalla mtb+melonta osuudella emme saaneet Quest -tehtävää tehtyä täysin ohjeiden mukaan, koska siihen olisi tarvittu kolme. Se latisti motivaatiotamme aika tavalla, mutta päätimme ”lenkkeillä” eteenpäin ;) Seuraavaan juoksu/suunnistus osuuteen meillä olikin ruhtinaalisesti edellisiltä osuuksilta käytettävää aikaa ”varastossa”. Joten päätimme juosta kaikki suunnistusosuuden rastit. Saimmekin kerättyä pisteitä niin paljon, että välimaaliin saapuessamme olimme naisten sarjassa kolmansina. Välimaalissa kamppeiden vaihto ja energiaa tankkiin, sillä edessä olisi vielä useita tunteja kestävä mtb-osuus, johon startattiin takaa-ajona rogaining osuuden perusteella. Alku meni hyvin, mutta sitten parin pummin jälkeen katsoimme kellojamme ja tuumasimme, että eiköhän tämä lenkkiaika riitä ;) Iloksemme tiimimme toinen joukkue otti naisten sarjan voiton! Onnea heille ja kiitos järjestäjille sekä kanssakilpailijoille J

Kisasivut ja tulokset löytyvät täältä!

Kokonaisuutena reilu 10h. tarpominen meni ongelmitta, energiat riittivät, sippiä ei tullut missään vaiheessa ja mitään ongelmia ei ollut. Juoksu tuntui todella helpolta ja energiaa sekä voimia jäi varastoon hyvin eli paukkuja olisi ollut paljonkin kovempaan menoon. Tämä antoi luottamusta, että kuntotaso on hyvällä tolalla ja projekti kohti Kalmaria aikataulussa!

Palautuminen tästä sujui myös ongelmitta ja pari viikkoa kisan jälkeen kävimme mieheni kanssa polkemassa reilun 100km. Sekä päälle juoksua. Sekin meni hyvin sekä muut treenit sekä palautuminen.

DNS

Joroisten SM-puolimatkalle oli suuret odotukset. Valmistelut sujuivat hyvin, kunnes sairastuin 1,5 viikkoa ennen kisaa kurkkutulehdukseen. Lääkäri määräsi samat lääkkeet mitä huhtikuun alussa (sama sairaus silloin) ja lääkkeet alkoivat vaikuttaa hyvin. Pääsin taas treenien pariin viikko ennen kisaa. Pari hyvää valmistavaa treeniä, kunnes keskiviikkoaamuna heräsin mahakipuun. Aamupalaa en saanut alas ja sitten se alkoi, ANKARA VATSATAUTI! 

Totaalinen tyhjennys 2vrk. Mikään ei pysynyt sisällä. Olo oli sen mukainen, hyvä että pystyssä pysyi! Torstaina olikin selvää, että en tule starttaamaan lauantaina. Ei mitään saumaa, eikä mitään järkeä! Perjantaina aamupala pysyi sisällä ja päätin lähteä Joroisille huoltohommiin sekä kannustamaan valmennettavia. Kaikki menikin suhteellisen hyvin aina lauantain iltapäivään saakka kunnes se alkoi taas. Oksensin kisastadionilla muovipussiin ja huollettavana ollut pikkumieheni (3,5v.) säikähti aika tavalla, kun äiti oli taas pipi.

Mieltä lämmitti kyllä kaikesta huolimatta mieheni hieno veto ja valmennettavien suoritukset sekä seurakavereiden onnistumiset. Osa oli ensikertalaisia ja osa taisteli maaliin haasteista huolimatta sekä osa teki ennätyksiään! ONNEA heille kaikille J

Pikkumies viritti äipän kisatarrat pyörään ja tuumas; "Nyt minäkin olen triathonisti :D"

Oli tarkoitus jatkaa lomaa Joroisilta Kokkolaan, mutta sairastamisen jatkuessa käänsimme Toyotan keulan kohti Kempelettä. Illalla suuntasin heti lääkäriin ja tuomio oli Clostridium difficilen aiheuttama ohut- ja paksusuolen tulehdus Clost. diff. Suolitulehdus. Antibiootti kuuri heti päälle ja siitähän se olo kirkastui vajaassa vuorokaudessa ihan kuin uudelleen syntyneeksi! Lääkärin ohjeiden mukaan, saisi aloittaa harjoittelun heti kun voimat sallii ja edetä sen mukaan. Niinpä pääsin jo maanantaina kävely-hölkkä+ Köykkyrin kipuamis treenin pariin ja tiistaina Tyrnävän peltosuorille Slice.ä ulkouluttamaan sekä tänään Valkiaisjärvelle vettä kauhomaan J

Köykkyriä kesyttämässä...

Tästä matka jatkuu Virpiniemen Triathlonkisojen perusmatkaan, joka toimii nyt Joroisten tilalta valmistavana treeninä kohti Kalmaria. Vajaa neljä viikkoa ja H-hetki koittaa, jännitys alkaa nousta!

Pitäkäähän itsestänne huolta ja toivotaan turvallisia treenejä sekä pöpöjen pysymistä loitolla!

- Anu

SM Sprintti Triathlon 15.6.2015 Himos

Kilpailu valikoitui kalenteriin ajankohdan vuoksi, sillä Mallorcalta oltiin hyvin palauduttu ja yli 2kk. kisatauko triathlonissa ennen Joroisten SM-puolimatkaa tuntui pitkältä. Niinpä suuntasin Himokselle!

Lähtökohdat kisaan olivat hyvät, sillä edeltävät viikot olivat menneet treenien osalta hyvin vaikka ilma täällä Oulun seudulla ei aina treeniä tukenut. Reilusti alle +10 astetta ja vesisade oli useamman päivän teema edeltävillä viikoilla. Luonnonveteen uimaankin joutui hieman itsensä pakottaa pari päivää ennen Himoksen reissua, olihan se kylmää!

Himokselle suunnattiin seurakaverini Johannan kanssa heti perjantaina aamupäivästä. Saimme mökin ihan Himos Centerin vierestä ja kovasti tuuletettiin, kun mökki oli yllätykseksemme ihan kisakeskuksen kyljessä… Mutta hetki mökkiin saapumisemme jälkeen alkoi paikalle pöristä amerikan rautoja, hiljaisuus katkesi kaasutukseen ja biletykseen –kunnon älämölöön. Mietimme mitehän tässä ensi yönä nukutaan!?

Illalla kävimme verralenkin jälkeen ilmoittautumassa ja tutustumassa uinti –sekä vaihtoalueeseen. Alkuun vaikutti sokkeloiselta, mutta kyllä se siitä alkoi hahmottua, kun muiden tuttavien ja seurakavereiden kanssa sitä tsuumailtiin.

Päivällisen jälkeen mökille ja nukkumaan korvatulpat korvissa. Yllättäen sainkin nukuttua vaikka aikamoiset zembalot tutuivat olevan naapurimökeissä menossa, onneksi meidän paritalomökin toinen puoli oli ilman asukkaita. Vaikka tiellä joka kulki 2metriä makkarin nurkalta, kaasuteltiin välillä aikamoisella ”veekasilla”:(

Aamu valkeni ja olo oli yllättävän virkeä! Siinä kävimme seurailemassa ELITE-sarjan lähtöä ja uintia sekä pyörälle lähtöä.

Kisakamppeet mökiltä, lähtöpaikka valmiiksi ja kisainfon jälkeen verraa melko virkistävässä vedessä. Onneksi olin ottanut vesipulloon lämmintä vettä, jolla verran jälkeen lämmittelin varpaat ja sormet J

Lähtö!

Klo. 11:00 satarttasi age group ryhmä, jossa oli kaikki miehet ja naiset aina 45-vuotisiin saakka eli arviolta n. 130 kilpailijaa. Lähtöaluettakin kisajärjestäjä levittivät, jotta pääsimme lähtemään hieman leveämmällä rintamalla, ettei tulisi niin pahaa sumppua. 

Hakeuduin oikeaan laitaan ja aika moinen pesukone pyöritys oli ensimmäiset pari sataa metriä. Päältä uitiin ja porukka lähti tosi kovaa, kylmä vesi ei tehnyt lähdöstä helppoa. Kylmä ja heti syke tappiin, ei ole hyvä yhdistelmä. Porkukkaa painoi oikealle ja tämän vuoksi ajauduin koko ajan enemmän oikealle, joten vastapäivään kulkevalla reitillä meinasi olla vaikeaa päästä kiertämään poijut. Uinkin kahteen poijuun ihan pahki.

Takasuoralla alkoi olla uintiväylää ja pääsi tekemään omaa suoritusta, loppusuoralle kääntyessä aallokko (oikealta) oli aikamoinen ja päätin hengittää joka toisella vasemmalta, jotta saisin rytmin pidettyä eikä aallokko iske kasvoille suoraan. Tämä sujuikin hyvin ja rantauduin ok. ajassa tasan 15:00min. lähdöstä.  Tavoitteena oli uida n. 14min. Pintaan, mutta siitä jäätiin selkeästi. Yläpuolella selvisikin jo syy…

T1

Oli isossa teltassa ranta-alueen yläpuolella ja sinne sai ihan kavuta kunnolla. Hyvästi jalkaterät lämpeni J Virallinen uintiaika piippasi vasta teltan ovella. Vaihtoalueella oli hyvin tilaa ja vaihto meni hyvin. Sitten pyörän kanssa, kengät jalassa steppailemaan asfaltille kunnon törmää alas –ennen pyörälle nousua.

Pyöräily...

20km. Kisareitti suoritettiin kiertämällä sama reitti kolme kertaa. Menomatka oli hieman laskuvoittoista ja myötätuuliosuutta kun taas vastatuuli sitä toista eli hieman nousuvoittoista ja kunnon vastatuuli. Vauhti pysyi ok. tasolla vaikka sitä hieman söi toisessa päässä lenkkiä liikenneympyrän kiertäminen 180 asteen käännöksellä ja samanmoinen käännös keskellä tietä (kiertämällä keila) reitin toisessa päässä sekä reitin alussa ja lopussa ollut kapea pyörätieosuus tiukkoine käännöksineen

Aika hurjia letkoja ja jopa porukoita näki, vaikka kilpailussa oli peesikielto! Varsinkin kärkipäässä… Onhan se ”kiva” jos mitalit näin ratkaistaan :/

Pyörästä jäi hyvä fiilis ja enpä olisi enempää saanut irti revittyä. Voima loppuu pyörässä ennen hapenottoa, se on nyt todettu sekä Himoksella että Mallorcalla.

T2

Näin se menee, kun kaikki menee hyvin! Taisi olla sarjani toiseksi nopein vaihtoaika. Vaikka tuntui, että ihan turhaan vedin lenkkareita niin tarkasti jalkaan. Sukkia ei tämmöisessä pikasydeemissä edes kannata harkita, tai en ainakaan itse. Jalat ovat kyllä rakoille taipuvaiset mutta nuo Asicsen TriNoosat sekä aamulla laittamani Combeed-laastarit kantapäissä auttavat. Puolimatka on sitten ihan erikseen… Siellä on aikaa…

Juoksu

Alku lähti taas pelottavan kovaa, mutta eipä tarvinnut kuin kilsan vetää niin sitten jo oltiin sillä tasolla, että tästä ei enää kiristetä senttiäkään. Kun saisi vain vauhdin säilymään ja rentouden menossa. Menomatkalla ohitin ainakin yhden oman sarjani naisen, sen jälkeen edessä näkyi pari sataa metriä tyhjää baanaa ja sen jälkeen erottui Johannan pinkki puku. Tiesin, että häntä en tule saavuttamaan jos mitään yllättävää hänelle ei satu, mutta jännitin miten saisin pidettyä takanani pari tuttua hahmoa (seurakavereita ja serkkuni).  Juoksu oli edestakaisin 2,5km (yht. 5km) ja kääntöpaikan jälkeen alkoi taas vastatuuliosuus ja pitkä hivuttava nousu. Siinä alkoi jalat olla jo melko finaalissa, syke takoi maksimissa (184-188) ja eipä ollut oksennus kaukana! Eteenpäin vain, pää niin kylmänä kun pystyy, senttiäkään luovuttamatta. Sillä mitään hajua ei esim. sijoituksista ollut. Viimeisellä kilometrillä takaa tuli yksi nainen rinnalle ja heti ohi, huomasin hänen numerostaan, että ei ole oman sarjani osallistuja joten en hätääntynyt. Yritin peesiin, mutta vauhti tuntui aluksi liian kovalta vaikka en sitten lopulta jäänyt hänelle kuin pari sekuntia.

Maalissa

Kaikkensa antaneena –todellakin! Eipä jäänyt jossiteltavaa, tämä on sprinttimatkani taso. Siinä se. Ei riittänyt lähellekään mitalia, taso on kova. Kyllä tämmöistä sprinttiä pitäisi treenata ja olla kaikilla osuuksilla se 2min. nopeampi, että olisi edes jotain saumaa mitalille. Olin kuitenkin ok. tyytyväinen sijoitukseen, vaikka parempaa lähdin hakemaan. Enemmän olin tyytyväinen kokonaissuoritukseen, varsinkin pyörään jossa sain itseluottamusta takaisin Mallorcan haastavan pyöräosuuden jälkeen. Positiivista oli myös juoksuvauhti, siinä taisi tulla vitosen enkat ikinä J 

https://flow.polar.com/training/relive/111513112

Isot onnittelut seurakavereille, Johannalle kullasta, Katrille hopeasta ja Pilville pronssista sekä tietenkin serkulleni Hennalle kullasta! Olette supernaisia J  

Kilpailun tulokset

Kisapaikalla oli muutenkin mahtava fiilis, olihan meitä täältä Oulusta paljon sekä kisaamassa, että kannustamassa ja kiitokset myös Jyrkille ja Niinalle kuvista!

Jatkuu…

Ohjelmassa eilisestä pyöräergometritestistä ja yöpyöräilystä palauttelua sekä Juhannuksen lepäilyä, treeniä ja hyvää ruokaaJ Sitten katseet kohti ensi viikonlopun 12h. Seikkailu-urheilukilpailua!

Niin ja seuraavassa tri-kisassa onkin alla uusi menopeli,jonka kanssa aletaan tutustua jo tässä Juhannuksen aikana!

Lämpöisää, leppoisaa ja letkeää Juhannusta!

Palauttavin terveisin, Anu